Saw 3D

Saw-pätkät ovat nykyään sen verran tunnettuja, että miltei jokaisella elokuvien ystävällä on niistä mielipide. Omissa aikakirjoissani alkuperäinen Saw vuodelta 2004 nauttii erityisasemaa. Näin katsomista seuraavana yönä painajaisia ja kuulin pääni sisällä Leigh Whannelin hyytävän kiljunnan leffan lopusta. Vajaa kourallinen elokuvia on onnistunut valvottamaan minua sen jälkeen, kun lapsilta kiellettyjä rainoja on päässyt luvallisesti teatteriin katsomaan.

Tarinallisesti Saw 3D jatkaa suoraan siitä, mihin edellisessä eli kuudennessa osassa jäätiin. Jigsaw'n manttelinperijä Mark Hoffman jahtaa edeltäjänsä leskeä kylmäverinen kosto mielessään. Samaan aikaan Bobby Dagen -niminen huijari on löytänyt amerikkalaisen tavan lyödä rahoiksi. Mies väittää selviytyneensä Jigsaw'n ansasta, ja tahkoaa nyt "kokemuksistaan" kirjoitetulla kirjalla rajusti tuohta. Tämän enempää tarinasta ei tarvitsekaan tietää, sillä aiempia osia katsoneena loppuratkaisun voi arvata. Sarjan päätöstä ei voi luonnehtia täysin onnistuneeksi, mutta toisaalta raina tekee täyden ympyrän palaten kauhun alkulähteille varsin odottamattomalla tavalla.

Kaikki sarjalle ominaiset tunnusmerkit ovat edelleenkin läsnä. Kolmipyöräisellä eteenpäin rullaava Billy-nukke on yhtä tehokas kuin ennenkin. Sadistiset ansat ovat jälleen tähtiroolissa, mutta ne eivät enää ymmärrettävästi ole aivan yhtä innovatiivisia. Elokuvalliset keinot esittää ansassa olevan ihmisen ahdistus ja kauhu on jatkuvasti parantunut: tekijät ovat saaneet paljon harjoitusta. Nopeat leikkaukset, erilaiset kuvakoot, poikkeavat värifiltterit, takova musiikki ja hyvä näyttelijäsuoritus ovat avaimia, joilla luodaan Saw'lle tyypillinen kauhukohtaus. Näissä hetkissä Saw 3D esittää kaikkein parasta tarjontaansa.

Saw 3D pitäisi oikeastaan olla Saw VII, mutta omituinen nimi haluaa korostaa mahdollisuutta 3D-kuvaan. Kolmiulotteisuus on kuitenkin pelkkä kiva jippo, sillä muutamaa kohti lentävää suolenpätkää lukuun ottamatta tekniikkaa ei juuri hyödynnetä.

Saw 3D ei missään nimessä ole sarjan paras osa. Toisaalta on suoraselkäistä lopettaa silloin, kun puhtia on vielä jäljellä. Leffan katsoo mielellään ainakin kerran. Eniten katsomisesta saavat irti ne uskolliset fanit, jotka ovat seuranneet tarinaa likaisesta kylpyhuoneesta saakka.