Tarinan taustalla häärii muistakin erikoisista rainoista tunnettu M. Night Shyamalan, joten ainakin lähtökohtaisesti luvassa on jotain mielenkiintoista. Viisi ihmistä juuttuu hissiin, ja hiljalleen alkaa tapahtua kauheita. Jokaisella on tavalla tai toisella musta menneisyys, joka avautuu elokuvan edetessä. Loppua kohti käy selväksi, että yksikään loukussa oleva tai heitä vapauttamaan tullut ei ole päätynyt tilanteeseen sattumalta. Taustalla häärii itse vanha vihtahousu, ja pian ollaankin elämän syvimpien kysymysten äärellä.
Devilin suurin ongelma on se, ettei se ole jännittävä tai pelottava. Näyttelijät hoitavat sarkansa hyvin ja tarina on varsin kiinnostava. Kauhussa on tärkeää luoda katsojalle ahdistava tunnelma, mutta tässä ohjaaja epäonnistuu. Viimeisellä neljänneksellä kerronta kuitenkin paranee, ja loppuratkaisu onnistuu yllättämään. Pohjaa jatko-osalle ei pedata, joten lopputekstien rullatessa kokee saaneensa tyydyttävän päätöksen tarinalle.
Devil ei herätä suuria tunteita, mikä onkin sen pahin puute. Eniten tarinasta saa irti, mikäli on tavalla tai toisella mieltynyt kristillisiä teemoja hyödyntäviin elokuviin. Onnistunut loppuratkaisu nostaa kokonaisarvosanaa numerolla.