Alfa ja omega

Humphrey ja Kate ovat kasvaneet samassa laumassa, mutta harmillisesti Humphrey on omega ja Kate alfa. Tämä lauman sisäinen nokkimisjärjestys rinnastetaan kuninkaallisiin ja rahvaaseen, mikä on varsin onnistunut vertaus. Kahden kilpailevan lauman yhteiselon onnistumiseksi Katen on määrä avioitua naapurilauman alfan kanssa ja näin yhdistää kaksi joukkoa yhdeksi. Mutka tulee matkaan, kun metsänhoitajat kuljettavat Humphreyn ja Katen aivan toisaalle. Heille tulee kova kiire päästä takaisin kotiin, sillä muuten laumojen välille puhkeaa tuhoisa välienselvittely.

Tarina etenee liian nopeasti. Maantieteellisesti liikutaan pitkiäkin matkoja, ja tapahtumasta toiseen lennetään hengästyttävällä vauhdilla. Henkilöhahmot ovat persoonallisia ja mielenkiintoisia, mutta heistä jokainen olisi kaivannut enemmän ruutuaikaa. Aikuisena olisin halunnut perehtyä paremmin kahden lauman poliittisiin asetelmiin. Nyt varsinkin johtajaurosten persoonat jäävät hyvin pintapuolisiksi, vaikka Dennis Hopper ja Danny Glover oivaa työtä rooleissaan tekevätkin.

Animointi on ilmeikästä ja värikästä eikä teräväpiirtoa epäröidä hyödyntää täysin rinnoin. Varsinkin ympäristöt tuntuvat satumaisen kirkkailta ja puhtailta henkien Kanadan erämaatunnelmaa. Toisaalta valittamisen aihettakin on. Susien turkki näyttää paikoin kasalta rastapötkylöitä ja eläinten anatomiassa on oikaistu. Tällä tavalla sudet näyttävät ihmismäisiltä, mutta minusta niiden ei olisi tarvinnut näyttää muulta kuin susilta. Äänimaailma hoitaa sarkansa hyvin, joskaan mikään osa-alue ei jää erityisesti mieleenkään.

Lisämateriaaleja ei ole lainkaan, ellei sellaiseksi lasketa mahdollisuutta katsoa elokuva 3D:nä. Olisin odottanut näkeväni ääninäyttelijöiden haastatteluja ynnä muuta sellaista, jota yleensä tavataan lisämateriaaliksi laittaa.

Katsomiskokemuksena Alfa ja omega on kevyt välipala, josta ei jää paljoakaan kotiin kerrottavaksi. Toisaalta sen värikäs maailma ja yksinkertainen tarina vetoavat varmasti enemmän lapsiin kuin aikuisiin.