Elvis (4K)

Populaarikulttuurin eräs suurimpia hahmoja on äänestään ja vaatteistaan historiaan jäänyt Elvis Presley (1935-1977). Merkityksestä kertoo sekin, että "elvistely" tunnetaan käsitteenä siinä missä ramboilu ja jeesustelukin. Elokuvia ja TV-sarjoja Elviksestä on tehty aikojen saatossa useita, mutta australialaisen Baz Luhrmannin elokuva jää mieleen kahdesta syystä. Ensinnäkin se käsittelee aiemmin liiankin vähälle huomiolle jääneen Elviksen manageri "eversti" Tom Parkerin osuutta (Tom Hanks) laulajan menestyksessä. Toisekseen päärooliin valittu Austin Butler on elokuvahistorian paras Elvis.

Elokuva käy läpi Elviksen elämänvaiheet painottuen ennen kaikkea sinne loppuun. Vastaavasti lapsuus ja nuoruus jäävät harmillisen vähemmälle huomiolle. Todennäköisesti juuri se uran alkuvaihe lienee sellainen, josta ihmiset vähemmän ovat noin muuten tietoisia. Ratkaisun taustalla voi olla se, että koko tarina käydään läpi manageri Parkerin näkökulmasta.

Elokuvan leikkaus on häiritsevän epätasainen. Ensimmäinen kolmannes on poukkoilevaa ja levotonta siinä määrin, että se alkaa jo tosissaan häiritä katsomiskokemusta. Keskivaiheilla ote on vakaata ja helposti seurattavaa, mutta sitten taas lopussa lähtevät leikkaukset lapasesta nousten häiritsevästi esille. Elokuva on toki visuaalinen media, ja Elviksen esiintymiset olivat ennen kaikkea katsomista vaativia show-elämyksiä, mutta silti sen katsomisen pitäisi olla kaiken aikaa miellyttävää.

Vieläkin ikävämpi ratkaisu liittyy musiikkiin. Sitä toki riittää aihepiiristä johtuen, mutta Elviksen suuret hitit ovat mukana pirstaleiksi ripoteltuina siellä sun täällä. Ja mikä ikävintä, musiikin syntyä ei käsitellä oikeastaan lainkaan. Esimerkiksi Queen-yhtyeen keulakuvaan Freddie Mercuryyn (1946-1991) keskittyvä Bohemian Rhapsody vältti molemmat sudenkuopat niin hyvin, että annoin leffalle arvosanaksi 10/10. Tällä osa-alueella Elvis-elokuva ei pääse lähellekään Bohemian Rhapsodya.

Se missä Elvis onnistuu niin hyvin, että sille voi povata jopa Oscar-palkintoa, on pääosaan valittu Austin Butler. Säännöllisesti elokuvan kuluessa unohtaa katselevansa dramatisoitua elokuvaa dokumentin sijasta. Varsinkin lopussa nähdään myös oikeaa kuvamateriaalia Elviksestä, ja se sulautuu lähes täydellisesti yhteen dramatisoidun materiaalin kanssa. Moneen kertaan huippuosaamisensa todistanut Tom Hanks jää luihuna managerina aivan toisarvoiseen asemaan, mikä ehkä tällaiseen elokuvaan sopiikin.

Lisämateriaalit ovat huima pettymys. Mielenkiintoista on, miten tarkasti kaikki lavasteet ja puvustus on rakennettu esikuviaan kunnioittaen, mutta muuten tarjolla ei oikeastaan ole kuin ringissä kehumista. Kukaan ei tehnyt mitään väärin, kaikki oli yhtä juhlaa alusta loppuun ja niin edelleen. Mahdollista on tietysti sekin, että työprosessi todella oli helppo, ja kaikki osallistuivat intohimoisesti ja täysillä elokuvan tekemiseen. Mene ja tiedä.

Elvis on vaikuttava kuvaus poikkeuksellisesta artistista, mutta lisämateriaalien vuoksi ei 4K-julkaisua kannata hankkia. Lisäksi suosittelen vilkaisemaan vaikkapa Wikipediasta lyhyt kuvaus Elviksestä ennen katsomisen aloittamista. Elokuva on myös HBO Maxin valikoimissa, mikäli ei halua kotiinsa fyysistä versiota.