Resident Evil 6 - E3-ennakko

Pääsin kokemaan E3:ssa Capcomin kojulla niitä kolme päälinjaa jotka ovat värittäneet Resident Evilin kuusitoistavuotista historiaa: eloonjäämiskauhua, toimintakauhua, ja Mercenariesin loppumatonta pomovyörytystä.

Jokainen näistä edustaa yhtä linjaa Resident Evil 6:n kolminaisessa tarinakokonaisuudessa. Studion mukaan näistä jokainen on suunnilleen 80 prosenttia Resident Evil 5:n koosta. Yhdistettynä niistä muodostuu noin 30-tuntinen seikkailu, joka on ihan mojova mitta roolipeligenressäkin.

Samassa esittelyssä Capcom julkisti pelin myös sisältävän neljän pelaajan yhteistyötilan niissä kohdissa joissa juonilinjat kohtaavat. Suurin osa näistä tarinoista perustuu silti kahden pelaajan yhteistoimintaan, mutta jos pelaaja pysyy linjoilla, poimii peli satunnaista peliseuraa suurempiin kohtauksiin.

Lehdistölle demottiin pomomatsia uutta Tyrant-pahalaista Ustanakia vastaan. Leon Kennedy ja tämän uusi kumppani Helena liittyivät tätä vastaan yhteiseen rintamaan romuttamolla Jaken ja Sherryn kanssa. Ilmeinen kysymys onkin, kuinka paljon juonilinjojen sisällöt toistavat toisiaan? Capcom ei varsinaisesti kieltänyt tämän mahdollisuutta, todeten vain että uudet tarinaelementit tuovat uudenlaisia perspektiivejä tilanteisiin.

Saimme kokea E3:ssa lähinnä 15 minuutin mittaisia siivuja pelistä, jotka välittivät kyllä kuinka erilaisia pelityylejä Resident Evil 6 sisältää, mutta emme vielä saaneet kuvaa siitä kuinka paljon nämä yhdistyvät loppua kohden.

Hyppäsin itse suoraan Leonin osuuteen, joka on hitaasti kasautuvaa eloonjäämiskauhua. Ei kenties paras valinta äänekkäässä E3:ssa, mutta kyseessä on kausi jota olen itse kaivannut eniten.

Pätkä sijoittui juuri zombipresidentin salamurhan jälkeen, ja Leon hiippaili siinä Helenan kanssa lävitse poliittisen tilaisuuden pimeiden raunioiden. Juokseminen ja räiskiminen ei ollut vaihtoehto, nyt fokus oli juonessa.

Vaikka erinäisiä juonellisia seikkoja menikin ohi taustahälyn vuoksi, piti häilähtelevä valaistus tunnelmaa yllä. Etenin varoen, antaen katseeni kiertää ympäristössä hitaasti. Ehkä halusin olla hieman enemmän peloissani kuin oikeasti olin. Tätä illuusiota häiritsi myös ruudulla oleva GPS-järjestelmä, joka länttää kaiken päälle ison nuolen joka osoittaa minne mennä.

Kun juonen kahleet saa hartioiltaan, on helppo huomata kuinka näppärä kaveri Leon on. Sama pätee Chris Redfieldiin ja Jake Mulleriin. Capcom on edennyt kauas pelin edeltäjien tönköstä ohjauksesta. Nopea hyppy taakse ja matalalla pidetty painopiste ovat olennaisia heitettyjen esineiden väistelyssä ja etäisyyden kasvattamisessa, ja ketjutetuilla iskuilla zombeja saa kaadettua laumoittain.

Leon on rajoitettu pistooliin, mutta Redfield ei ole luopunut RE5:n arsenaalista. Aseiden välillä voi nyt vaihdella nopeasti, ja inventaarion saa näkyviin toiminnan päälle. Vihreää yrttiäkin saa vedettyä yksinkertaisesti napin painalluksella.

Entisen STARS-miehen demo keskittyy yölliseen hyökkäykseen kattojen ylitse, jossa tiputetaan aseistettuja ja naamioituneita pyssymiehiä. Ei ole tiedossa ovatko hekin saaneet uutta G-virusta, mutta aikakin he ovat tarpeeksi tyhmiä ollakseen tartutettuja. Määrä korvaa silti laadun.

Tahti on aiempaa nopeampi, Redfieldin loikkiessa katolta toiselle tyhjentämässä pesiä ampujista. Tässä on selvästi pohjustusta yhteistoiminnalle, kaverimme rätkiessä suojatulta samalla kun Chris vänkää itseään katkennutta putkea pitkin seuraavalle katolle.

Panospaketit eivät oikein erotu sotkuisista taustoista, ja klassinen veitsi nousee nopeasti ainoaksi puolustuskeinoksi. Kun viholliset saavat Redfieldin joukolla maahan, otetaan käyttöön erityinen eloonjäämismekaniikka, jonka tarkoitus on ilmeisesti antaa kaverille aikaa pelastaa kaatunut mies. Tällä kertaa tarina päättyy kuitenkin ennen aikojaan naamaan tarjoiltuun saappaaseen.

Kuolema koittaa vielä vauhdikkaammin viimeisessä demo-osuudessa. Minua varoitettiin tästä kahdesti, kahden eri Capcom-edustajan toimesta. Tämä on ehdottomasti kokeilluista pätkistä vaikein, ja meininki on täyttä Mercenariesia. Hetken hengähdys tietää kuolemaa, kun demo pärähtää käyntiin takaa-ajolla joka muuttuu väistöjen sarjaksi hirmuisen Ustanakin rynniessä Jaken ja Sherryn päälle pienessä huoneessa. You Are Dead vilkkuu ruudulla aivan liian pian.

Vaikka väistö ja pyörähdysmekaniikka on klassinen lisä mihin seikkailuun tahansa, tekee niskaan hengittävä kamera pylväisiin ja seiniin törmäilyn aivan liian helpoksi. Se on ikävä loppu kenttätriolle, ja päällekarkaava pomo vaikuttaa olevan yksi elementti sarjan menneisyydestä joka kaipaisi enemmän säätöä osakseen.

Peli kaipaa myös lisäsäätöä visuaalisesti, koska hahmomallit olivat hieman karkeita, eikä kenttien viimeistely ollut Capcomilta odotetulla tasolla. Julkaisupäivään on kuitenkin vielä kuusi kuukautta, emmekä ole vielä koskaan nähneet Resident Evil -sarjan ydinpeliä joka olisi ollut ruma ilmestyessään.

Capcomin esittely viittaa luvassa olevan Resident Evil -kokemuksen jossa on elokuvallista iskuvoimaa erottua julkaisujen massasta. Palavat kaupunkimaisemat viittaavat teknologian viimein päässeen tasolle, jossa Capcom voi tehdä zombimaailmanlopustaan todellisen sodan, globaalin Resident Evil 2:n.