Aliens: Colonial Marines

Heti ensiksi täytyy myöntää, että Aliens saattaa olla minun kaikkien aikojen suosikkielokuvani. Se on sydämellä tehtyä viiden tähden viihdettä, pohjapiirros kaikille sitä seuranneille iskuryhmistä kertoville elokuville ja oppikirja vetoavien hahmojen esittelemisestä minimiajassa. Se on harvoja elokuvia, joita on kestänyt katsoa yhä uudestaan ja uudestaan viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.

Tämän vuoksi käsittelenkin Aliens: Colonial Marinesia kenties tavallista tiukemmalla otteella. Gearbox Softwaren peli sijoittuu nimittäin vain muutamia viikkoja elokuvan tapahtumien jälkeen, mikä tekee siitä suoran jatko-osan. Vaatii munaa lähteä tälle tielle.

Peli on ollut virallisesti tuotannossa kuuden vuoden ajan. Syyt tälle mittavalle kehityskaarelle ovat sotkuiset, mutta tiedämme perusasetelman säilyneen samana alusta loppuun. Ryhmä sotilaita laskeutuu LV-426:lle tehtävänään löytää ja pelastaa aseveljensä entisestä siirtokunnasta. Tämän yksinpelikampanjan lisäksi mukana on myös laaja valikoima moninpelivaihtoehtoja.

Lontoossa näimme ensin pienen esittelyn kampanjasta, minkä jälkeen journot päästettiin kymmeneksi minuutiksi käsiksi peliin itseensä. Tätä seurasi vielä kaksi kymmenen minuutin Escape-koitosta ja yksi Extermination-matsi, jossa sotilaat koittavat vallata xenojen puolustamia pisteitä. Erilaisten moninpelimuotojen todellisesta toimivuudesta saadaan käsitys tietysti vasta julkaisun jälkeen, mutta yritän purkaa niitä parhaani mukaan puolen tunnin siivun perusteella.

Moninpeliin luo oman vivahteensa osapuolten luonnolliset erot: Toisin kuin ihmiset, xenot pystyvät kipittämään seiniä ja kattoja pitkin, ja näitä ohjastetaan kolmannen persoonan näkymästä. Epäsuoran reitin valitseminen on ensiarvoisen tärkeää tarraamis- tai sylkemisetäisyydelle pääsemiseksi. Xenoille on poimittu ominaisuuksia elokuvien lisäksi laajemmasta Alien-fiktiosta.

Avaruuden tappokoneiden ohjaaminen on selvästi taitolaji, joka ei ehtinyt aueta lyhyen testirupeaman aikana. Hyökkäysetäisyydelle pääseminen oli harvinaista, ja klassisella (mutta tuunattavalla) asevalikoimalla varustettu sotilasjoukko oli etulyöntiasemassa huolimatta ensimmäiseen persoonaan lukitusta näkökulmastaan. Tämän vuoksi ryhmätyö olikin xenoille tärkeää.

Kolme esittelyssä ollutta xenotyyppiä olivat perus-Soldier, kauas ampuva Spitter sekä loikkaava Lurker. Näillä kaikilla on sekä oma lähestymistapansa että lopetusliikkeensä. Kollega tosin löysi myös horrostaan nukkuvan Boilerin, joka on epämuodostunut ja kuollessaan räjähtävä xenoluokka. Tarjolla on ilmeisesti myös muita muunnelmia, mutta niitä pidetään vielä salassa kampanjaa varten.

Karttojen tunteminen on tärkeää myös sotilaille. Escapen aikana iskujoukko taistelee tiensä useiden alueiden läpi päästäkseen evakuoitumaan planeetalta, ja joka alueelta löytyy otollisia paikkoja xenojen väijytyksille. Jos näihin osaa tähdätä heti alusta asti, saavat sotilaat huomattavan edun ja xenot joutuvat oppimaan vielä kierommiksi.

Kuten todettua, pelimuotojen arvottaminen on vielä vaikeaa. Xenojen ohjaus tuntui demossa kovin pikkutarkalta, eivätkä nämä liiku niin liukkaasti kuin olettaisi. Kenties juuri tästä syystä merijalkaväellä olikin selvä etu puolellaan näissä varhaisissa matseissa.

Kampanja on ottanut selvästi mallinsa James Cameronin elokuvan alkuvaiheista. Näkymiä aavemaisen hiljaisen Hadley's Hopen ympäristöstä ja sisäpuolelta seuraa vaitonainen partiomatka komentokeskukseen tuntemattomien kohteiden piippaillessa liikkeenpaljastimessa, joka on erotettu hud-näkymästä omaksi laitteekseen. "Tutkaa" voi seurata vain laskemalla aseensa hetkeksi alas, mikä tuntuu tunnelmaan sopivalta ratkaisulta.

Elokuvalle nyökätään myös muun muassa Newtin äidin tekemien nauhoitusten ja pelin alkupäässä löytyvien lähes tyhjien tykkitornien muodossa.

Ennen pitkää fiilistelyn rikkoo toimintakohtaus, kun xenot vyöryvät sisään komentokeskuksen katossa olevasta repeämästä. Hyökkäystä seuraa nopea juoksu takaisin tykkitorneille, joista toinen tarjoaa sotilaille paljonkaivattua suojaa.

Xenojen liikkeet vaikuttavat yllättäen hitailta ja takaa-ajajat ovat melkein liiankin innokkaita hyppäämään tähtäimeen. Tämä luonnottomuus sopii kenties teemaan; Alien 3:a lukuun ottamatta xenoja ei ole juuri nähty toiminnassa kuin lyhyissä ja nopeissa pätkissä, joten kehittäjillä ei ole varsinaisesti ollut käytössään selkeitä malleja näitä varten.

Toisaalta kyseessä voi myös olla tietoisesti helpotettu alustus, jotta pelaajat pääsisivät peliin sisälle. Teoria nousi esiin kohdattuani Giger-xenon, joka liikkui pimeässä huoneessa kuin piru itse. (Leffatriviaa: Xenojen päät suunniteltiin uusiksi Cameronin leffaa varten, koska alkuperäinen malli oli liian herkkä rikkoutumaan.) Vastus onnistui virittämään peliin ensimmäistä kertaa todellista jännitystä valokiilan etsiessä metsästäjää varjoista. Toivon mukaan Aliens: Colonial Marines pystyy yllättämään myös myöhemmin.

Merijalkaväen saapuminen planeetalle ei selvästikään tapahtunut aivan suunnitelmien mukaan. Jotain meni pahasti pieleen, ja aluksen jäänteet koristavat nyt entisen siirtokunnan maisemia. Joukkue tappelee keskenään, ja hahmojen suhteet opitaan terävän sananvaihdon kautta. Mukana on myös uusi Bishop-androidi. Löysin itseni arvailemasta, missä järjestyksessä hahmoja tulee tippumaan.

Hadley's Hope on yllättävän hyvässä kunnossa elokuvan päättäneen ydinräjähdyksen jäljiltä. Se toimii ainoana suojapaikkana ja mahdollisuutena pelastuspartion kutsumiseksi, prosessointiaseman raunioiden savutessa taustalla.

Vielä ei tiedetä, tuleeko Colonial Marines poikkeamaan näistä tutuista maisemista esimerkiksi tämänvuotisen Prometheuksen kuvioihin. Kehittäjät mainitsivat keskustelleensa Ridley Scottin kanssa kehittelyn alkuvaiheessa, ja kysymykset Insinööreistä pyyhkäistiin sivuun opetellun oloisesti.

Visuaalisesti peli alkaa jo näyttää ikänsä. Pitkä kehityskaari on jättänyt jälkensä, ja vaikka teknologia toimii pelin sisällön kanssa, se ei enää ole samalla askelmalla tämän vuoden huippumateriaalin kanssa.

Minä haluan, että tästä tulee aivan mahtava peli - ja kukapa ei haluaisi? Toivon mukaan Aliens: Colonial Marines lunastaa odotukset, kun se julkaistaan ensi vuonna.