Command & Conquer

Command & Conquerin vaihteleva historia alkoi vuonna 1995 Westwood Studiosilla, jolloin ensimmäinen peli julkaistiin. Uusia osia on sittemmin julkaistu säännöllisesti niin Tiberiumin, Red Alertin kuin Generalsinkin maailmoihin. Kun EA sulki Westwood Studiosin, jatkui kehitus EA Los Angelesilla, joka teki parhaansa Command & Conquer 4: Tiberian Twilightiin (2010) asti. Sitten EA päätti luoda uuden studion, Victory Gamesin, huolehtimaan sarjan tulevaisuudesta. Menneisyydestä voisi kirjoittaa useamman artikkelin, mutta nyt keskitytään tulevaisuuteen, jossa C&C ei siis ole vain peli, vaan palvelu.

Alkujaanhan sarjan uutukainen julkistettiin nimellä Command & Conquer: Generals 2. Silloin sen uskottiin olevan paljolti edeltäjänsä kaltainen. Generals-universumi, joka syntyi 2003, oli jäänyt sivuraiteelle ja fanit olivat vaatineet jatko-osaa melkein vuosikymmenen toimettomuuden jälkeen. Vaikka Generals-sarja onkin perusteiltaan paljolti samankaltainen C&C-sisarustensa kanssa, on sen sävy selvästi hienovaraisempi ja vakavampi, ja myös pelimekaniikasta löytyy uudistuksia.

Jossain vaiheessa Command & Conquer: Generals 2 muuttui kuitenkin free-to-play -palveluksi, jota kutsutaan vain Command & Conqueriksi. Se perustuu edelleen Generalsin maailmaan, jossa GLA (Global Liberation Army) kamppailee EU:n ja APA:n (Asian-Pacific Alliance) kanssa. Kuten odottaa voi, GLA on improvisoitu joukko, EU:n ollessa teknologisesti edistynyt osapuoli, samalla kun APA voi heittää kentälle kahmalokaupalla joukkoja.

Victory Gamesin Tim Morten paljasti, että pelistä suunniteltiin alunperinkin free-to-play-mallin mukaista, mutta se muuttui matkan varrella Generals 2:ksi ja siitä takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta testauksen perusteella voi todeta, että ainakin pelimekaniikka on edelleen sitä, mitä C&C:ltä odottaisikin.

Ymmärrän silti fanien muutosvastarinnan. F2P-mallisenahan pelissä ei ole varsinaista tarinaa tai kampanjaa. Se on tärkeä pointti, vaikka tosiaikastrategialla onkin vahva pohja moninpelimätkeessä. C&C:n fanit ovat aina rakastaneet sarjan ylilyövää scifimeininkiä ja näyttelijöillä toteutettuja välivideoita.

Tim Mortenin mukaan he saattavat kuitenkin lisätä myöhemmin tarinan tai kenties minikampanjoita, jos kysyntää on tarpeeksi. Projektia esiteltiin meille nytkin pohjana, jonka päälle rakentaa. Vakiona mukana on kolme osapuolta ja neljä pelimuotoa: kaksi PvP:hen ja kaksi PvE:hen. PR-puheessa puhuttiin neljästä peruspilarista, jotka ovat Frostbite-pelimoottori, tripla-A:n RTS-laatu, live-palvelu ja C&C-sarjan pelimekaaninen pohja.

Frostbitellä on näistä neljästä varmasti eniten shokkiarvoa. Command & Conquer on free-to-play -reaaliaikastrategia, joka hyödyntää EA:n edistyneintä pelimoottoria, ja se muuten näkyy. Vaikka peli ei puskekaan moottoria äärirajoilleen, näyttää ryske upealta. Lisäksi se, että peliin käytetään EA:n "seuraavan sukupolven moottoria", lupaa hyvää pitkän ajan tuelle ja jatkokehitykselle.

Koska kyseessä on free-to-play-peli, nousee kysymykseksi tietysti myös se, miten mikromaksut vaikuttavat pelitasapainoon. EA on heti kärppänä vastaamassa, ettei itseään voi ostaa voittoon. Rahalla ei siis voi korvata taitoa taistelukentällä, mutta sillä voi kyllä nopeuttaa kokemuksen kertymistä tai tuunata armeijaansa. On vielä vaikea sanoa, millainen vaikutus kokemusbuusterilla on peliin, mutta jos taisteluparit valikoidaan hyvin, on kohtuullisen mahdollista, ettei se vaikuta toimintaan negatiivisesti.

Pääsin kokeilemaan peliä noin 45 minuutin ajan yksin, minkä lisäksi seurasin kahden muun journon moninpeliyrityksiä. Näiltä pohjin uskon, että Victory Gamesillä on käsissään sarjan maineen mukainen peli. Ensimmäinen erä sisältöä ei varsinaisesti tuo pöytään mitään räiskyvän uutta, mutta toivon mukaan se on menestys, joka sallii kehittäjien laajentaa peliä uusilla osapuolilla, yksiköillä sekä mekaniikoilla.

Skirmish-pelimuodossa testaamani kartta tarjosi paljon strategisia (tukikohdanrakennus) ja taktisia (väijytyspaikat) vaihtoehtoja. Pelasin GLA:lla EU:ta vastaan, mikä tarkoitti raskaita tankkeja ja helikoptereita vastustajan nurin jyrsimiseen. Sen viimeisen yksikön metsästäminen kartalta toi paljon muistoja mukanaan.

Skirmish on yksi kahdesta PvE-pelimuodosta, ja aaltoihin perustuva co-op-moodi Onslaught on näistä toinen. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta, ja Victory Games väittää, että kehityksen alla on useita tuoreita versioita RTS-genren tutuista pelimuodoista myöhempää julkaisua varten (pelaajien palautteesta riippuen, totta kai). Kilpailullinen moninpeli (PvP) tarjoaa perinteisen Deathmatchin ja Dominationin.

Ehkäpä Command & Conquerissa on siis ainesta, joka saa fanit lämpenemään kaikenkattavalle pelipalvelulle yksittäisten pelien sijaan. Vaikuttaa myös siltä, että jatkosuunnitelmat ovat pitkällä. Victory Games saattaa lisätä juonta ja uusia lukuja sarjan tarinaan. Tim Morten jopa mainitsi mahdollisuudesta neljännen universumin lisäämiseksi sarjaan. Tätä ennen nähdään silti luultavasti lisää yksiköitä tai osapuolia Generalsiin.

Command & Conquer julkaistaan tänä vuonna, ja betaan voi rekisteröityä nyt.