F1 2013

Formula 1 -fanina on helppo unohtaa, miten paljon teknologinen kehitys muuttaa sitä, mikä on lajissa mahdollista. Vaikka moottoritehoja rajoitetaan jatkuvasti, kierrosajat pysyvät hyvinä, koska nykyautojen aerodynamiikka mahdollistaa mutkien taittamisen paljon aiempaa nopeammin. Autot keräävät akkuihinsa jarrutusenergiaa, josta kuljettajat saavat suorilla lisävauhtia. Myös renkaiden kestävyyttä parannetaan jatkuvasti, jotta renkaidenvaihtoja vaadittaisiin vähemmän.

Suurin parannus on kuitenkin tapahtunut turvallisuudessa. Kun kaahataan 300 kilometrin tuntinopeudella, onnettomuuksia tapahtuu. Hallinnan menettäminen ei vaadi kuin hetken herpaantumista, ja törmäykset ovat hirvittäviä. Silti nykyään nähdään varsin vähän onnettomuuksia, joilla on aineellisia vahinkoja suurempia seurauksia. Tosin oli ennen - vuoden 1994 San Marinon GP:ssä menehtyivät sekä Roland Ratzenberger että Ayrton Senna.

Syyt pahoihin onnettomuuksiin on helppo ymmärtää, kun kokeilee Classic-moodia Codemastersin uudessa F1 2013:ssa. Modernit hiilikuituautot on pakattu täyteen ajoa helpottavaa huipputekniikkaa, mutta menneinä vuosikymmeninä sellaisesta osattiin hädin tuskin edes haaveilla. Tuolloin kuljettajat istuivat ammetta muistuttavissa häkkyröissä, joihin oli teipattu suunnilleen kuuraketin moottori.

Suoraan sanottuna Classic-moodin lisääminen ei ole Codemastersilta maailman suurin innovaatio, mutta monille formulafaneille - minä mukaan lukien - se on mieleinen ja jopa odotettu lisäys. Innostusta on vaikea peitellä, kun pääsee kaasuttelemaan esimerkiksi legendaarisella Williams FW14B:llä ympäri Silverstonea.

Harmillisesti kokonaisia 80- ja 90-luvun kausia ei kehittäjien mukaan päästä elämään uudelleen. Myöskään vanhoilla autoilla ei päästä ajamaan suoraan uusia vastaan, vaikka näyttääkin siltä, että kierrosaikoja näiden välillä voi vertailla.

Testattavaksi annettu koodi oli selvästi kesken. Vaikka klassikko-Williams muistuttaa esikuvaansa todella tarkasti, se on silti liian rauhallinen ja helppo ajaa. Pieni pettymys oli jo hiipiä takaraivoon, kunnes vaihdoin alle Lotus 100T:n. Se edustaa ajanjaksoa, jolloin turbomoottorit tekivät tuloaan lajiin. Aivan kuin oikeasti, turbolla kestää hetki päästä vauhtiin, mutta kun se herää, sen todella kuulee ja tuntee. Fiilis on kuin villikissa iskisi persauksille, sillä turbo riuhtaisee auton lähes hallitsemattomaan vauhtiin. Mikä on tietysti vain hyvä juttu.

Classic-moodi ei ole ainoa pelin uudistus, joskin toistaiseksi ehkä näkyvin. Codemastersin mukaan parannuksia on tehty läpi pelin, ja esittelytilaisuudessa korostettiin yhtenään kehittynyttä tekoälyä, jonka ansiosta vastustajien pitäisi pistää entistä kovemmin kampoihin. Totuus jäi kuitenkin selvittämättä, koska lehdistön annettiin testata vain Time Trialia, jossa radalla ei ollut muita autoja.

Codemasters puhui myös Ego-moottorin oppineen uusia graafisia jippoja, mutta lukuun ottamatta muutamia nohevia valaistustehosteita, suurta eroa viime vuoden versioon on vaikea havaita.

Ennakkotestin rajallisuus jätti vielä monia kysymyksiä odottamaan valmiimpaa versiota, mutta Codemasters tuntuisi säilyttäneen pelattavuuden, joka teki minun mielestäni viime vuoden versiosta sarjan tähän asti parhaan osan. Niinpä F1 2013:sta muodostua seuraava pakko-ostos lajin ystäville, jos vain viimeistely ja klassikkoautojen kesyttämättömyys saadaan uudessa pelissä kohdalleen.