South Park: The Stick of Truth

Eeppinen konflikti ravistelee South Parkin pikkukaupunkia. Ihmiset ja haltiat ovat avoimessa sodassa keskenään, koska haltsut ovat vieneet Totuuden kepin. Pelaaja on ritari Sir Douchebag, joka pyrkii yhdessä hovivelhon kanssa saamaan pulikan takaisin.

Toisin sanottuna: South Parkin lapset larppaavat. Stan ja Kyle ovat haltioita, kun taas Cartman on pukenut velhonhatun päähänsä ja hallitsee ihmiskuntaa. Pelaaja on puolestaan luokan uusi poika, Cartmanin armosta Sir Douchebag.

South Park: The Stick of Truthin katseleminen on hieman kuin katsoisi televisiosarjan pidennettyä jaksoa. Välianimaatiot, joita muuten piisaa, ovat kuin suoraan televisiosta. Gamescomissa nähdyt pätkät olivat verrattain pitkiä, mutta ne olivat myös hauskoja, kiitos hyvän dialogin ja täysin absurdin juonenkulun.

Demon alussa Sir Douchebag, Cartman ja Butters etsivät Kikattavan aasin majataloa, joka oli tietysti aivan tavallinen talo. Sankarit astuivat sisään ja Cartman vaati tavata bardin, vaikka tavernan väki ei tästä selvästi pitänytkään. Matka jatkui talon kellariin, jossa päästiin ensimmäistä kertaa käsiksi itse pelitoimintaan.

South Park: The Stick of Truthin inspiraationa ovat selkeästi toimineet klassiset japanilaiset roolipelit. Hahmot liikkuvat 2D-maisemissa ja toiminta esitetään Final Fantasy -henkisesti, kun vihollisia tulee vastaan.

Douchebag ja Butters löysivät Jimmyn esittämän bardin kellarista. Tämä paljastui pian haltsujen puolelle kääntyneeksi petturiksi, joka esitti suuren pahispuheensa - missä tietenkin vierähti hetki, Jimmy kun änkytti tuttuun tapaansa. Lopulta joukko haltioita ilmestyi piilopaikoistaan ja kellarissa puhkesi täysi taistelu. Mätkinnän lomassa nähtiin useita erikoishyökkäyksiä sekä -kykyjä. Sir Douchebag sai lisää haarniskaa folion muodossa ja teki vahinkoa Vibro-terällään, joka muistutti kummasti Cartmanin mutsin vibraattoria.

Porukka koitti hiippailla karkuun taistelun jälkeen käyttäen apunaan mm. koripalloa ja pierukaasuräjähdyksiä. Ne viholliset, joita ei saatu kaatumaan näillä tai ikkunasta päästetyn varkaan avulla, hoideltiin taas Final Fantasy -tyylisessä taistelussa.

Demo oli melkoisen lyhyt ja päättyi heti, kun pojat pääsivät lähtemään kellarista. Näin siis enemmän välianimaatioita kuin pelitoimintaa, mutta niiden tasapaino tuntuu kuitenkin olevan kohdallaan, etenkin kun ottaa huomioon monetko naurut esitetystä matskusta sai irti.

South Park: The Stick of Truthin tyyli, fiilis ja huumori ovat kohdallaan. Tästä on varmasti paljolti kiittäminen sitä, että sen käsikirjoitus on South Parkin luojien Matt Stonen ja Trey Parkerin työtä. Se, että koko pelin premissi on larppaavissa kersoissa, on todella hedelmällinen pohja huumorille. Peli rikkoo neljättä seinää säännöllisesti ja tietää selvästi olevansa peli. Esimerkiksi Jimmy-bardi kertoo ensin saaneensa Twitter-viestin, ennen kuin tämä muistaa korjata sen kirjekyyhkyksi.

South Park: The Stick of Truth tulee viihdyttämään ainakin vitsiensä puolesta. Pelimekaniikka saattaa vaikuttaa hieman yksinkertaiselta, mutta se perustuu hyvin tunnettuihin konventioihin, ja jos tämä ei tule kokemuksen tielle, on Ubisoftilla kenties hitti käsissään.