Suomi
Gamereactor
ennakot
Call of Duty: Ghosts

Call of Duty: Ghosts

Sehän ampuu tolppia taivaasta!

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Katsot

Preview 10s
Next 10s
Mainosta

Call of Duty: Ghostsia on vaikea lähestyä tuntematta déja vuta. Ghosts on jo yhdeksäs osa sarjasta nykyisellä konsolisukupolvella. Kellekään ei tule yllätyksenä, mitä peli pääpiirteissään tarjoaa: yliampuvaa räiskintäoopperaa, intensiivistä moninpeliä, koukuttavaa progressiosysteemiä ja jonkinlaista co-oppia tilkitsemään yksinpelin ja monipelin väliä.

Toisaalta Ghosts edustaa uutta suuntaa sarjalle ja kenties suurinta muutosta sitten Modern Warfaren, joka nosti Call of Dutyn toisen maailmansodan juuriltaan. Ghostsia kuvaillaan aiempaa taktisemmaksi peliksi, jossa pelaajille ei anneta kaikkein parasta teknologiaa, vaan siinä on hyödynnettävä yllätyselementtiä ja ympäristöään. Ja peliä tähdittää koira, josta tuli nettivitsin myötä tahattomasti koko sarjan symboli. Riley, liiviin sonnustautunut saksanpaimenkoira. Palaamme karvakuonoon tuonnempana, mutta kurkistetaan ensin Call of Duty: Ghostsin prologiin ja taustatarinaan.

Call of Duty: GhostsCall of Duty: Ghosts

Tarinaa raotettiin jo kesäkuussa E3:ssa, mutta nyt koko kuva on viimein esillä. Prologin pääosassa on myyttisen "jumalten jumalan" mukaan nimetty asejärjestelmä Odin, joka kiertää maata. Laitos pudottelee kohteisiin massiivisia tankoja, jotka tekevät liike-energiallaan selvää jälkeä kuin atomipommit. Pelaaja heitetään astronautin ominaisuudessa tilanteeseen, jossa rutiininomaisen avaruuskävelyn aikana eteen tupsahtaakin toisia astronautteja rynnäkkökiväärit tanassa. Kapselit ja avaruusalukset räjähtelevät pelaajan tarratessa omaan aseeseensa ja hoidellessa muutamat hyökkääjistä, mutta nämä onnistuvat silti saamaan Odinin hallintaansa. Pahaenteinen ääni kertoo, että San Diego, Houston, Miami ja Phoenix ovat tähtäimessä ja uhriluvun odotetaan nousevan 27 miljoonaan. Samassa tehtävä muuttuu yritykseksi tuhota Odin ajamalla se ilmakehään, mutta tietenkin tangot ehtivät irtautua eikä vahingolta voida välttyä. Prologin jälkeen peli hyppää kymmenen vuotta eteenpäin, jolloin Yhdysvallat ei enää ole supervalta, vaan on joutunut eteläamerikkalaisen liittouman miehittämäksi. Skenaario tuo mieleen Homefrontin.

Eurooppalaisesta näkökulmasta prologi olisi helppo tulkita niin, että amerikkalainen ylimielisyys ja isoveliasenne kostautuvat. Mutta ehkäpä tulkinta ei ole aivan osuva, koska peli vaikuttaa kallistuvan epäuskon tunteeseen siitä, miten omaksi turvaksi rakennettu asejärjestelmä on reväisty käsistä ja käännetty tekijöitään vastaan. Eikä tarina viimekädessä ole muuta kuin kulissi itse toiminnalle, joten sitä ei varmastikaan ole tarkoitettu syvällisemmin analysoitavaksi.

Vaikka kampanjan pelimekaniikkaan povataan taktisempaa vivahdetta kuin aiemmissa Call of Dutyissa, ronskia tykitystäkin riittää yllin kyllin. E3:ssa esimerkiksi vilahti jokseenkin salakavala vedenalainen tehtävä, jollaisia on odotettavissa enemmänkin, mutta niiden lisäksi peli tarjoaa isolla kauhalla hollywoodmaisia stuntteja, joissa esimerkiksi Riley ponkaisee helikopteriin ja eliminoi sen kuljettajan - toivottavasti hypäten myös ulos ennen kopterin rojahtamista maahan.

Squadsiksi tällä kertaa nimetty co-op-moodi on sopivaa jytkettä kaltaisilleni Call of Dutyn satunnaiskäyttäjille, jotka ovat saaneet enemmän hupia irti Spec Opsista kuin kilpailullisesta moninpelistä. Squadsissa voi pelata yksin tai yhteistyössä kavereiden kanssa botteja tai samanhenkisiä pelaajia vastaan. Vaikka touhu ei ole niin totista kuin varsinaisessa moninpelissä, siinä pääsee silti nauttimaan moninpelin progressiosta ja eduista.

Call of Duty: GhostsCall of Duty: Ghosts

Kokemus karttuu Squadsissa moninpeliä hitaammin, mutta molemmissa käytetään samoja itse luotuja hahmoja (joita voi olla kymmenen) omine varustuksineen. Mukana on jopa aika näppärä systeemi, jonka ansiosta oma ryhmä voi käydä sotimassa muita vastaan, vaikka itse olisikin poissa koneelta. Voittaessaan ryhmä tuo tuliaisiksi pienen summan kokemuspisteitä. Käytännössä idea on sama kuin urheilupeleissä, joissa oma fantasiajoukkue tarjotaan muille pelaajille tekoälyvastustajana omasta läsnäolosta riippumatta.

Ennen kaikkea Squads voi rohkaista aiemmin kilpailullista moninpeliä välttäneitä liittymään myös sen piiriin, koska kentät ovat samat. Squads muodostaa eri pelimuotoineen tuhdin kokonaisuuden, mutta viimekädessä moninpeli on ja pysyy Call of Dutyn ytimessä.

Moninpelistä ei valitettavasti saatu käsiin uutta versiota, mutta aiemmin ennakoituun Gamescom-versioon oli enemmän aikaa pureutua. Testistä saattoi tehdä ainakin pari johtopäätöstä: Vartiokoira, joka aukeaa viidellä tapolla, ei ole aivan hyödytön etu. Ainakin Blitz-moodissa portaaleista taitellessa koira vinkkasi vihollisista ja hankki juuri riittävästi etumatkaa vastustajien torjumiseksi. Toisaalta uusi Marksman Rifle -aseluokka ei ainakaan äkkiseltään tehnyt vaikutusta. Sniperin ja kiväärin välimaastoon sijoitetut, palttiarallaa Call of Duty 2:n M1:tä muistuttavat aseet eivät oikein istuneet pelattuihin otteluihin, mutta kenties kokeneissa käsissä näistä voi muodostua jopa Black Ops II:n kiistanalaisen FAL:n kaltaisia tappokoneita. Snipereissa tulee pieni ero aiempaan, sillä kiikari ei peitä koko ruutua. Ympäristö pilkottaa reunoilta sumennettuna, mikä voi tehdä kiikarisilmistä vähemmän haavoittuvaisia yllättäville puukotuksille.

Call of Duty: GhostsCall of Duty: Ghosts

Aiemmin vain pintapuolisesti esitelty Stonehaven-kenttä oli tällä kertaa pelattavissa, ja se on monellakin tapaa vähän erilainen kenttä sarjassaan. Se sijoittuu linnan raunioihin ollen samalla sekä laaja että klaustrofobinen. Snipereille on kentässä paljon otollisia pesiytymispaikkoja, jotka tekevät avomaalla seisoskelusta vaarallista puuhaa. Suojaa tuovat raunioita reunustava luonto ja raunioissa mutkittelevat käytävät. Yhdestä kulmata pelaajien ylle nousee uhkaavan näköisesti valtava paalu, joka näyttää Odinin ampumalta. Stonehaven nousee varmasti pelin kenttävalikoimasta esiin, mutta nähtäväksi jää vielä, miten hyvin se pitemmän päälle toimii.

Omien hahmojen kehittäminen kuin urheilu- tai roolipeleissä houkuttelee varmasti investoimaan peliin aikaa. Hahmojen ominaisuuksista voi kuulemma muotoilla yli 20 000 eri kombinaatiota. Moninpelin kuorruttaa mahdollisuus pelata omilla hahmoilla paikasta riippumatta (oman Call of Duty -profiilin kautta) sekä uudet klaanitoiminnot (joihin liittyy mittava meta-peli).

Kuten moninpelin ensitestissä mainittiin, pelimekaniikkaan on lisätty nurkkien yli kurkistelua ja suojaan liukuja, mutta peli ei tunnu radikaalisti erilaiselta aiempiin osiin nähden. Pääpiirteissään Call of Duty: Ghosts pysyy sarjalleen uskollisena uudesta teemastaan huolimatta, ja miksipä korjata jotain joka toimii.

Call of Duty: GhostsCall of Duty: Ghosts

Aiheeseen liittyviä tekstejä

Call of Duty: GhostsScore

Call of Duty: Ghosts

ARVIO. Kirjoittaja Eerik Rahja

Kun velvollisuus kutsuu, siihen on pakko vastata, mutta onko se silloin enää hauskaa? Eerik mietti vastausta Call of Duty: Ghostsin parissa.



Ladataan seuraavaa sisältöä


Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.