Mario Kart 8

Mario Kart 8 julkaistaan Wii U:lle toukokuussa, joten nyt on korkea aika leikata siivu lähes valmiista pelistä. Nintendon järjestämässä ennakkotapahtumassa pelattavissa oli tuttu Grand Prix -moodi, jonka jokaiseen kahdeksaan Cupiin sisältyy neljä rataa, sarjan laajin valikoima kart-kuskeja ja jopa hieman tuunailua. Mukana oli myös paikallista moninpeliä jaetulta ruudulta sekä mahdollisuus katsella kisan jälkeen näpäkästi valikoituja parhaita hetkiä.

Pelaamista riitti mukavasti niiksi kolmeksi tunniksi, jotka sain viettää Mario Kart 8:n parissa kollegoiden seurassa. Tarjolla oli ohjaimia joka lähtöön, mutta Wii U:n Controller Pro nousi näistä ykköseksi. Täppärin kakkosruutua ei ehdi paljoa katsella jo siitä syystä, että peli näyttää upealta teräväpiirrossa. Vaikka Nintendo onkin panostanut värikkyyteen yksityiskohtaisuuden sijaan, ovat radat pullollaan kauniita vuoristotaustoja, rikkaansinisiä taivaita, kimmeltäviä lammikoita sekä stadioneita ilotulituksineen. Eräs rata, Rainbow Road, voi aiheuttaa niin sanotun nörtgasmin.

Jotkin radat nousevat viivasuorina taivaisiin tai kulkevat suoria seinämiä pitkin. Mario Kart 8:n uusi painovoimaa uhmaava antigrav-mekaniikka onkin antanut kehittäjien kallistua F-Zeron suuntaan. Erityisen muistettavaa oli syöksyä suoraan ylös raivoavaa vesiputousta pitkin.

Antigrav tuntuu sekä visuaalisesti että mekaanisesti paljon merkittävämmältä lisäykseltä sarjaan kuin ilmatyynyalukset tai liiturit. Toiseen ajokkiin törmääminen antigravilla johtaa hetkelliseen buustiin, joten pienellä harjoituksella pelaaja voi lingota ajokkinsa vauhdilla lävitse näistä osuuksista. Antigrav-oikopolkuja on joka puolella, mistä hyvä esimerkki on Toad's Turnpike. Normaalisti liikennettä pursuavasta radasta voidaan välttää kokonaisia osuuksia, jos pelaaja vain pitää silmällä buustipaikkoja. Radat eivät ole yhtä vimmaisia ja huimapäisiä kuin F-Zero GX:ssä, mutta muutokset kuluneeseen kaavaan ovat silti enemmän kuin tervetulleita, ja antigrav todella viiltää pintaa syvemmälle.

On tosin sääli, että uutta mekaniikkaa käytettiin suuressa osassa näkemistäni kisoista turhan säästeliäästi. Nintendo olisi tässä voinut ottaa oppia Segalta. Avattuna olleet neljä Cupia pursusivat uusia versioita "klassisista" radoista, jotka eivät jätä kokonaan uusien ratojen tavoin tilaa muikeille metkuille. Kun uudet kuviot on nähty, palaaminen Moo Moo Meadowsin ja Dry Dry Desertin suoraviivaisille radoille on suoraan sanottuna mälsää. Vuosikausia pelatut radat ovat viimeinkin käyneet vanhoiksi. Sivuhuomautuksena on pakko mainita Sweet Sweet Canyon -rata, joka on selkeä näpäys Disneyn Wreck-it-Ralph -elokuvalle sen loppupuoliskon Mario Kart -inspiroituneesta menosta.

Ikävä kyllä uudet aseetkaan eivät tee vanhoista radoista tuoreita. Tästä arsenaalista päästiin kokeilemaan bumerangia, joka voi heittää eteen tai taakse ja piranjakasvia, joka pistää poskeensa läheiset viholliset tai esineet. Klassikkoesineet ovat myös edelleen messissä pienin visuaalisin muutoksin varustettuna.

Myös klassiset ralliansat palaavat ihastuttamaan, naurattamaan ja raivostuttamaan. Kolikoilla on iso merkitys, sillä kaikkien menettäminen pysäyttää menon hetkellisesti. Seurauksena on tuttuun tapaan käsittämättömiä toivottomuuden hetkiä, kun kärkipaikalta putoaa kahdeksanneksi punaisen kilpikonnankilven osuttua ahteriin. Tämä turhauttaa edelleen, ja nyt enemmän kuin koskaan toivoisin Nintendon tekevän asialle jotain. Jonkinlainen ajastettu palautumisbuusti voi auttaa, jos vaikka sen avulla kisaan pääsisi taas mukaan.

Lopputulemana Mario Kart on saanut suuren graafisen päivityksen ja siihen on upotettu piristäviä ideoita, mutta näiden merkittävyys pitää vielä todistaa uusilla radoilla. Mario Kart 8:ssa on sama vanha Mario Kart -moninpelifiilis (tuo oma saippua suun pesemiseksi) ja liuta tuttuja ratoja. Se on sekoitus uutta, vanhaa ja lainattua, siis.

Vaara Mario Kartin taantumisesta Best of -kokoelmaksi tulee vastaan kerran sukupolvessa. Nintendolla olisi tässä tilaisuus loikata pois tästä kierteestä, ja tuoreet ideat toimivat tähän uutta maalikerrosta paremmin, näytti peli sitten teräväpiirrossa kuinka siistiltä tahansa. Toivotaan, että Nintendo haluaa todellakin ottaa vastaan tulevaisuuden eikä pyöriä menneessä loistossaan.