Just Cause 3

Ennen kuin pääsin kokeilemaan Avalanchen tämän vuoden toista avoimen maailman toimintapeliä (ensimmäinen on Mad Max), studion edustajat pitivät pienen alustuksen, jossa yksi lause toistui useasti: "Koska se on hauskaa." Näiden neljän sanan avulla kuvataan muutoksia, joita on tehty edelliseen osaan verrattuna. Miksi hän voi tällä kertaa kiinnittää enemmän asioita toisiinsa kaapeleiden avulla? Koska se on hauskaa. Miksi räjähteitä on loputtomasti? Koska se on hauskaa ja niin edelleen. On siis selvää, että he haluavat tarjota mahdollisimman hulvattoman pelikokemuksen. Just Cause 3:n halutaan kepittävän edeltäjänsä kaikilla osa-alueilla. Jos tässä onnistutaan, on Ricon uusin seikkailu varma menestystarina.

Mikä oikein on sitten muuttunut? Maailma on kooltaan aika lailla samaa luokkaa Just Cause 2:n kanssa, eli 400 neliömailia hiekkaa, merta, vuoristoja ja kaupunkeja. Korkeuseroja on kuitenkin luvassa aiempaa enemmän, jotta siipipuku ja laskuvarjo pääsevät todella oikeuksiinsa. Medicin saaristo on täysin uusi paikka ainakin pelaajille, mutta sitä se ei ole päähenkilölle Ricolle. Hän kasvoi siellä, mutta joutui pakenemaan kun hänen perheensä surmattiin. Ei tarvitse varmaan sanoa, että hän palaa kotiin aika tuohtuneena.

Testi alkoi vauhdikkaasti. Ricon seisoi lentokoneen päällä ja pamautteli ilmatorjuntatykit päreiksi singolla. Alkutekstien rullatessa ruudulla taustalla pauhasi kitaraversio Prodigyn Firestarter-kappaleesta, mikä kuvasti hyvin myös itse peliä. Se tuntui samaan aikaan sekä tuoreelta että tutulta. Avalanche määrittelee jo alussa ideaa toiminnan takana. Kaikki on äänekästä, räjähdyksiä on joka paikassa, eikä mitään oteta vakavasti.

Ricolla on edelleen tuttavia saarella ja heihin tutustuttiin aika nopeasti. Dimah ja Mario halusivat auttaa tehtävien suorittamisessa ja samalla he toimivat koomisina apureina. Huumori ei ollut todellakaan mitenkään hienovaraista, mutta se irrotti minusta useampiakin nauruja. Kaiken täytyy olla ylilyötyä myös tarinassa, sillä muuten se ei sopisi yhteen pelin muun sisällön kanssa.

Rellestämisen keskellä on myös olemassa tarina, jossa käsitellään henkilökohtaista kostoa. Mukana on hauskoja henkilöitä sekä erittäin selkeä pahis. En lähde avaamaan tätä sen enempää, mutta haluan kyllä nähdä miten tarina etenee ja päättyy. Ei kuitenkaan kannata kierrellä sitä tosiseikkaa, ettei se juoni ole tämän pelin ydin. Just Cause 3:n tärkeintä antia ovat järjettömän isot ja näyttävät räjähdykset yhdistettynä kreisejä tuloksia aiheuttavaan fysiikkamoottoriin. Voitte vain kuvitella mitä tapahtuu, kun helikopterin kiinnittää teräsvaijerilla huoltoasemaan. Jos Avalanchen tarkoituksena oli tehdä vuoden tai jopa kaikkien aikojen räjähtävin pelikokemus, näyttävät he onnistuneen tavoitteessaan.

Tarttumakoukun avulla voi matkustaa helposti kaupunkien sisällä ja toki se helpottaa elämää myös pöpelikön puolella. Liikkuminen on aikaisempaa sulavampaa ja muun muassa talon katoille pääsee nyt nopeasti ja kätevästi. Tarttumakoukulla voi myös sitoa asioita toisiinsa. Homma hoituu näppärästi napin painalluksella ja maksimissaan yhteen voi kiinnittää neljä eri asiaa. Pelaajia rohkaistaan kokeilemaan kaikenlaisia hulluja yhdistelmiä tämän avulla.

Peli muistuttaa sisällöltään Hollywoodin toimintaleffaa, jossa tarjolla on jatkuvasti toinen toistaan hurjempia toimintakohtauksia. Rico rientää tilanteesta toiseen pistoolit tai rynnäkkökivääri käsissään, eikä nimettömillä pahiksilla ole mitään mahdollisuuksia. Elokuvatermeillä kuvattuna tämä on kuin Michael Bayn versio James Bondista, joka sijoittuu paratiisiin.

Saarella voi liikkua useilla tavoilla. Voit vipeltää jalkaisin ja ohittaa esteet tarttumakoukun avulla, tai ehkä "lainaat" auton, helikopterin, veneen tai muun välineen nopeuttamaan etenemistä. Ei kannata myöskään unohtaa laskuvarjoa ja siipipukua, joilla voi lentää vaikeiden maastojen ja vaikkapa koko saaren yli. Viimeksi mainittu vaatii tosin hieman harjoittelua, sillä se vaatii laskuvarjon, liitopuvun ja tarttumakoukun vaihtelemista tarkoilla ajoituksilla. Ricon kyky taittaa pitkiä matkoja nopeasti tekee hänestä erittäin tehokkaan hahmon.

Edeltäjänsä tavoin myös Just Cause 3 on näyttävä peli. Kaupungeissa on elämää, aaltojen alle sukeltamalla voi ihailla merenpohjan kauneutta, vuoristojen jyrkkiä rinteitä kiertävillä maanteillä päristellessä voi ihailla alla levittäytyvää maastoa. Katsoipa tai vaelsipa minne tahansa, vastaan tulee sykähdyttäviä maisemia. Kaikista näyttävintä ovat kuitenkin ne moneen kertaan jo hehkutetut räjähdykset ja niiden aiheuttama tuho. Oli erittäin tyydyttävää räjäyttää silta palasiksi silloin kun vihollisen saattue oli juuri sen päällä. Puhumattakaan pienemmistä posauksista, joita saa aikaan kranaattien ja punaisten tynnyrien avulla. Tuli- ja savuefektit ovat vertaansa vailla ja meheviä ketjuräjähdyksiä nähdään usein.

Pelin saari on kooltaan suuri ja se on avattu kokonaisuudessaan heti alusta lähtien. Niinpä pelaaja voi tutkia paikkoja mielensä mukaan, tai näin ainakin teoriassa. Erehdyin yhden tukikohdan lähistölle, eikä minulla ollut mitään jakoja selviytyä hengissä. Niskaan tuli jatkuvasti morkulaa ilmaiskuista. Ricosta täytyy selvästi kehittää vahvempi ennen tietyille alueille harhautumista. En nähnyt kuin pienen siivun saaresta, joten kuka tietää mitä vehreiden lehväkattojen kätköistä oikein paljastuukaan.

Just Cause -sarja on onnistunut kaivertamaan itselleen oman nurkkauksensa avoimen maailman peleissä. Kolmas osa on rakennettu kahden aikaisemman peruspilarien varaan, ja samaan aikaan tarjolla on enemmän leikkikaluja näyttävän kaaoksen aiheuttamiseksi. Pari tuntia Medici-saarella menivät aivan liian nopeasti, enkä malta odottaa pelin varsinaista julkaisua. Totaalisen ylilyöty tyyli tarkoittaa sitä, että tiedossa on hauskoja pelihetkiä.