Watch Dogs 2

On aika selvää, että Ubisoft kuuntelee fanejaan. Ensimmäinen Assassin's Creed oli täynnä hyviä ideoita mutta pelillistä nautintoa rajoittivat itseään toistava kenttäsuunnittelu ja syvyyttä vailla oleva päähahmo. Assassin's Creed 2 otti kaikki ensimmäisen pelin hyvät ideat ja teki pelin, joka on alkuperäisten lupausten tasalla. Tänä päivänä Ezio onkin yksi parhaista päähahmoista pelihistoriassa, jonka lukuisat seikkailut hyötyvät monipuolisesta toiminnasta uskottavassa maailmassa. Ensimmäinen Watch Dogs oli myös täynnä hyviä ideoita mutta Assassin's Creedin mukaisesti sen pelillinen nautinto kärsi tylsän päähahmon ja heikon pelattavuuden takia. Onneksi Ubisoft tietää kuinka tehdä jatko-osan.

Ensimmäinen Watch Dogs oli oman hypensä uhri. Se oli todellinen yllätyspaljastus vuoden 2013 E3-messuilla vaikka itse julkaisu näki päivänvalon vasta 2014. Tästä huolimatta se ei pystynyt täyttämään odotuksia, jotka sille oli asetettu vuosia aikaisemmin. Vuosien myötä odotukset olivat vain kasvaneet ilmoitusten ja julkaisun myötä mutta peli ei yksinkertaisesti yltänyt niiden tasolle. Onneksi sentään peli myi hyvin, joten Ubisoftin ei tarvinnut vain lätkäistä kasaan nopeaa jatko-osaa päästäkseen omilleen. He ottivat oman aikansa työstäessään tätä jatko-osaa. Pelin julkaisuun on enää alle kaksi kuukautta ja Ubisoft on päättänyt, ettei julkaisu tule jälleen myöhästymään. Ja että he myös esittelevät juuri sellaista peliä, joka tulee olemaan kaikkien odotusten tasolla.

Käytössäni oli kaksi keskeytyksetöntä tuntia pelin parissa. Se oli hyvä merkki siitä, että tekijät uskovat omaan peliinsä. He eivät häirinneet sessiotani tai tarjonneet apua vaan antoivat oppia virheistäni ja saavuttaa itse menestykseni. Ensimmäinen hahmo, jonka tapasin pelissä, oli Marcus. Hän on uusi, nuori hakkeri, joka on tullut Aiden Pearcen tilalla. Hänelle ei siis ole suurimmat kengät täytettäväksi mutta silti hän kävelee niissä moitteetta. On vaikea sanoa tuntuuko Marcuksella olevan enemmän luonnetta vain siksi, että häntä vertailee koko ajan Aideniin. Eipä sillä kuitenkaan niin väliä, hän on silti erittäin tarvittu vaihtelu maisemaan.

Osa meistä pelin testaajista pelkäsi, että Watch Dogs 2:n dialogi olisi nuorison määrittelemää vähän niin kuin Life is Strange -pelissä. Tällä tarkoitan sitä kuinka vanhemmat kirjoittajat yrittävät ylilennokkaasti kirjoittaa nuorten puhetyylillä. Onneksi pelkomme oli turhaa. Dialogi oli terävää ja paikoittain myös jopa siinä määrin viihdyttävää, että keskeytin pelissä autolla ajon ihan vain kuunnellakseni pelihahmojen keskustelun loppuun.

Pelin hahmot ja dialogi eivät ole ainoat asiat jotka ovat hiottuja ensimmäisen pelin jälkeen. Samaa voi sanoa uudesta liikkumismallista, joka mahdollistaa juoksevan Marcuksen pyörimisen ja hyppimisen esteiden ali ja yli sulavasti yhden napin painalluksella. Tapa miten Marcus taistelee ja juoksee istuu hyvin yksiin hänen kapinallismielisen persoonallisuutensa kanssa. Hän ei siedä pään aukomista keltään ja on aina valmis työntämään keskaria pahojen suuryritysten naamaan. Aiden Pearcen kanssa tuntui aina oudolle ajaa 17 ihmisen yli matkalla siskonpoikansa synttäreille ja jälkeenpäin teeskennellä olevansa jotain muuta kuin sarjamurhaaja. Välidemoissa nähty ja pelattava Aiden Pearce eivät tuntuneet olevan koskaan oikein samalla aaltopituudella. Toisin on Marcuksen kanssa, joka rakastaa aiheuttaa kaaosta ympärilleen. Hän räjäyttelee autoja jokaiseen ilmansuuntaan ilman omantunnontuskia, eikä koskaan pyytele anteeksi tekemisiään. Tämä ei kuitenkaan ole ainut asia, joka erottaa näitä hahmoja.

Pelin uudella nuorella kapinallisella on huomattavasti enemmän leluja käytössään kuin hänen vakavalla edeltäjällään. Näihin leluihin lukeutuvat muun muassa drone-lennokki ja oluttuopin kokoinen radio-ohjattava ajoneuvo. Drone on täydellinen laite kartoittamaan aluetta, jonne pelaajan on tarkoitus murtautua. Korkealla, vartijoiden päiden yläpuolella lentäessä, voit merkata kohteita ja jopa tiputtaa pommeja heidän niskaansa. Kun drone on suorittanut alueen kartoittamisen, on aika lähettää pieni ajoneuvo matkaan. Rakennukset on varustettu ilmastointikäytävillä, jotka tarjoavat täydellisen mahdollisuuden ajoneuvolle liikkua ympäriinsä huomaamattomasti ja hakkeroida kohteita lähietäisyydeltä. Onnistuin hakkeroimaan tieni taloon ja suorittamaan tehtäväni olematta fyysisesti edes paikalla. En ollut koskaan aikaisemmin tuntenut oloani niin ninjaksi.

Watch Dogs 2 ei koskaan tuominnut pelaajaa pelityylin perusteella. Vaikka jäin kiinni lähes joka kerta hiiviskellessäni Marcuksella jossain rakennuksessa, se ei ollut koskaan ongelma. Vaihdoin vain aseita ja pyrin hakkeroimaan kaiken räjähtävän ympärilläni. Peli antaa vaihtaa lähestymistapaa lennosta tilanteen vaatimusten mukaisesti. Voit valita hiiviskelymahdollisuuden tai rymistellä äänekkäästi tilanteen tullen. Kaikki eri tyylit ovat mahdollisia.

Moottoripyöräily oli pelin yksi puolista josta en välittänyt. Moottoripyörät tuntuivat luonnottoman kevyiltä ajaa verrattuna esimerkiksi autoihin, joissa tuntui olevan hyvin massaa. Jos ajoneuvosta päätti lähteä pois kesken hypyn, hahmo saattoi jatkaa ilmalentoaan pitkiäkin matkoja aivan kuin painovoima olisi lähtenyt hetkittäiselle lomalle. Loput kulkuneuvoista olivat hienostuneempia, mutta ei kannata odottaa yhtä laadukasta ohjausta kuten esimerkiksi GTA V:ssä on. Kyllä kulkuneuvot vievät sinut paikasta A paikkaan B, mutta peli on selvästi parhaimmillaan kun lähdet ratin takaa ja annat Marcuksen juosta, hiippailla ja hakkeroida.

Epäilen, että Marcusta tullaan muistelemaan kymmenen vuoden päästä samalla lämmöllä kuin Assassin's Creedin Eziota mutta jos rakkautta löytyy hahmoa kohtaan edes vähäsen, kaikki on hyvin tällä antisankarilla. Klassiseen Ubisoft tyyliin aktiviteetteja löytyy ympäri San Franciscoa mutta Watch Dogs 2 ei ole laiska uusinta aikaisemmasta menestyksestä. Hiiviskelyosio on yllättävän vahva, dialogi on hauskaa ja Marcuksella riittää mielenkiintoisia leluja. Ubisoft on selvästikin oppinut saamastaan kritiikistä ensimmäisen pelin tiimoilta ja tekevät nyt samanlaisia muutoksia vastaavalla laajuudella mitä näimme kahden ensimmäisen Assassin's Creedin välillä. Joten kyllä, näyttäisi sille, että Ubisoft kuuntelee fanejaan.