Darwin Project

Hieman erikoisesti nimetty Darwin Project laittaa 10 jonkinlaiseen jumppapukuun sonnustautunutta vankia jäiseen ympäristöön taistelemaan eloonjäämisestään, ja vain yksi voi jäädä henkiin Battle Royalen sääntöjä kunnioittaen. Näin ollen Darwin Project liittyy PlayerUnknown's Battlegroundsin ja muiden kilpailijoiden joukkoon. Scavengers Studio ei kuitenkaan ole tyytynyt suoraviivaiseen kopiointiin, ja lopputulos on kuin onkin varsin virkistävä.

Darwin Projectin niin sanottu Last Man Standing -lähtökohta sekoitetaan muutaman oman idean kanssa, joita ei ole ennen lajityypissä nähty. Selkein lisäys on nikkaroinnin painottaminen. Ympäristöä tutkiessa löytää odotetusti rajallisen määrän erilaisia tarpeita, kuten puita, hylättyjä huonekaluja ja niin edelleen. Roinaa pitää kerätä ja käyttää nikkarointiin. Jäisen ympäristön vuoksi oman hahmon ruumiinlämpö laskee jatkuvasti, joten nuotioiden pystyttäminen on tärkeä tekijä hengissä säilymisessä. Muitakin tavaroita voi nikkaroida, ja ensimmäiseksi kannattaa etsiä tarvittavat materiaalit ja ommella itselleen suojaava talvitakki.

Mitä enemmän keräilee tavaraa ja nikkaroi, sitä enemmän saa etua pelin myöhemmässä vaiheessa. Tämä saa Darwin Projectin tuntumaan MOBAlta, sillä jokaisessa pelissä on oma hahmonkehityksensä. Tätä niin ikään vahvistetaan alhaisemmalla pelaajien lukumäärällä. Omaa hahmoaan on vaalittava, ja voimia kartutettava aseiden ja haarniskojen päivityksiä myöten. Pelaajat aloittavat ottelun omin nokkineen, ja aluksi voi kaikessa rauhassa keräillä roinaa ja tutkia lähiympäristöä. Ennen pitkää vastaan tulee kuitenkin toinen pelaaja, ja silloin meno muuttuu nopeasti väkivaltaiseksi.

Taistelu ei ole erityisen monipuolista tai vaikeaa kilpailijoihin verrattuna. On silti tähdennettävä, että testihetki tapahtui vain yhdellä hahmolla. Valinta on tehtävä kahden jousen ja kahden lyömäaseen välillä. Itse taistelu on yhtä yksinkertaista kuin asevalinnatkin, mutta muiden pelin osa-alueiden monipuolisuus huomioon ottaen tappeluiden yksioikoisuus ei välttämättä ole huono asia. Lyömäasettaan voi heiluttaa laajassa kaaressa, ja nuolia voi tarvittaessa sytyttää tuleen. Iskun osuessa vastustajaan tämä lennähtää taaksepäin pois pelaajasta. Tämä tekee iskusarjojen tekemisen hyvin vaikeaksi, ja pahimmassa tapauksessa vastustaja ehtii juosta pakoon. Moinen on melkoisen arkaainen suunnitteluratkaisu, mutta samalla koin sen toimivaksi. Tappelut tuntuivat kuitenkin nopeilta ja sujuvilta.

Tappeluiden suoraviivaisuudesta huolimatta jokaisen ottelun kehittyminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Tästä pitää huolen Darwin Projectin innovatiivinen ja mielipiteitä jakava ominaisuus: show director. 10 selviytyjän lisäksi mukana on se 11. osapuoli, joka omaksuu kaikkivaltiaan ohjaajan roolin. Toimintaa pääsee ohjaamaan monin tavoin, ja West Worldin ja The Truman Show'n tavoin ohjaaja muokkaa tilanteita tehden pelistä mielenkiintoisempaa. Suuri valta tuo kuitenkin mukanaan suuren vastuun.

Testihetkessä pääsi näkemään ominaisuuden sekä hyvän että huonon puolen. Esimerkiksi kerran hiivin kohti käsiään nuotiolla lämmittelevää kanssapelaajaa, jolloin ohjaaja ilmoitti tulostani. Tällöin kohteeni pötki nopeasti karkuun. Toisaalta taas päästyäni itse pelaamaan ohjaajana, oli meno oikein hauskaa. Vakavasti roolinsa ottava pyrkii pitämään pelin tasapainoisena ja mielenkiintoisena, ja tätä varten käytössä oli useitakin keinoja. On toisaalta ymmärrettävää, mikseivät kaikki pelaajat pidä ohjaajan läsnäolosta: roolissa ollessaan asemaansa on erittäin helppo käyttää väärin. Pelaajat ovatkin jo tehneet aloitetta siitä, että mukaan tulisi erilliset pelitilat ohjaajan kanssa ja ilman.

Pelasin ohjaajana tavoitellen tasa-arvoa ja tasapainoa, enkä suosinut ketään yksittäistä pelaajaa. Pyrin myös sysäämään pelaajia lähemmäs toisiaan toiminnan luomiseksi. Tiettyjä alueita voi sulkea, jolloin pelaajien on siirryttävä muualle. Toimintaa voi myös hienovaraisesti suunnata kohti tiettyä aluetta, jos omat toimensa ajoittaa oikein. Tilanteita voi muuttaa myös huomattavasti aggressiivisemmilla keinoilla, kuten esimerkiksi pudottamalla atomipommin pelaajan niskaan. Toinen keino on antaa lyhytaikaisia "boosteja" nopeuteen ja energiapalkkiin tai jopa hetkellinen voittamattomuus. Toisin sanoen ohjaajalla on käytössään keinot ottelun epätasapainottamiseksi, mutta samalla kikkoja on tarjolla vain rajallinen määrä. Näin ollen mitä tahansa ei voi tehdä mielin määrin. Näiden "boostien" älykäs käyttö voi rohkaista pelaajia ottamaan sellaisia riskejä, joihin he muuten eivät ehkä ryhtyisi.

Yksi erikoinen toiminto on se, että chattilinjat ovat oletusarvoisesti kaikille auki. Tätä ei edes huomannut ennen kuin aulatilassa toinen pelaaja käski minua tukkimaan suuni. Avoimet chattilinjat olikin ainoa ominaisuus, joka ei pelissä miellyttänyt. Ohjaajalle moinen avaa liiaksi helppoja tilaisuuksia sotkea peliä. Erilliset pelitilat ohjaajalle ja ilman häntä voisivat olla paikallaan, ja ohjaajan roolia muutenkin voisi vielä hioa ja kehittää. Odottamisen arvoinen ominaisuus on myös mahdollisuus pelata pareittain. Tätä ei kuitenkaan päässyt kokeilemaan testatussa betassa. Darwin Project onnistui kuitenkin kiinnittämään huomion, ja kehittäjillä on onneksi vielä runsaasti aikaa ennen virallista julkaisua PC:lle ja Xbox Onelle.