State of Decay 2

Jokaisella zombiepidemialla on alkuperätarinansa. Se ei välttämättä ole pelaajan/katsojan tiedossa, mutta yhtä kaikki se on aina jollakin tasolla olemassa käsikirjoittajan mielessä. Kysyttäessä State of Decay -pelien epidemian alkuperää Undead Labsin Richard Fogelta hän vastasi, ettei moisesta puhuta. Se on salaisuus. Peliin on ripoteltu kaikenlaisia vihjeitä, joten vastauksia halajavien täytyy löytää ne itse.

Itsemääräämisoikeus onkin State of Decay 2:n keskeisiä elementtejä. Pelin maailma näyttää monipuoliselta ja syvälliseltä, joten jokaisen pelikokemuksella on mahdollisuudet muodostua hieman erilaiseksi. Maailmanlopun jälkeisiin maisemiin sijoittuvassa kolmannen persoonan pelissä on useita kerroksia toistensa päällä, ja se mahdollistaa pelaajavetoisen tarinankerronnan. Peli palkitsee panostuksen, jota pelaaja tekee ympäristöön ja kohdattaviin henkilöhahmoihin.

Mukana on laskelmoidun riskin elementti, sillä pelin eri osa-alueet eivät aina niin sanotusti puhu samaa kieltä. Tämä johtaa ajoittain ennalta arvaamattomiin tilanteisiin. Esimerkiksi zombien sijoittelu ei millään tavalla riipu kohdattavista ihmisistä tai tehtävistä, joita heidän toimeksiannostaan suoritetaan. Undead Labs haluaa pelaajien tekojen määrittävän pelikokemuksen tarkasti ennalta sanellun tarinan sijaan.

Testihetkessä ladattu tallennustiedosto aloitti pelin yhteisöstä, johon oli käytetty noin seitsemän tuntia peliaikaa jo valmiiksi. Tukikohdasta johdettiin joukkoa, etsittiin erilaisia resursseja ja aina varauduttiin pahimman varalle. Eri hahmojen välillä voi vaihtaa vapaasti, ja joillakin yhteisön jäsenillä oli antaa tehtäviä suoritettavaksi. Näiden aikana sitten radioaalloilla he läpättivät jatkuvasti taustatietoa käsillä olevasta asiasta. Tekemistä näytti olevan paljon, joskin testihetkessä ei päässyt kuin testaamaan pientä osaa kokonaisuudesta.

Testattu kartta oli varsin monipuolinen. Tarjolla oli lukuisia kiemurtelevia teitä ja Pohjois-Amerikan erämaa-alueita. Minulle kerrottiin, että valmiissa pelissä vastaavia suuria alueita on kaikkiaan kolme kappaletta. Pelissä tapahtuu koko ajan kaikenlaista, joten on koko ajan pidettävä saatavilla riittävästi tarvikkeita tilanteiden selvittämiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa maaston tutkimista, hylättyjen talojen tonkimista ja kohdattavien henkilöhahmojen kanssa tekemisissä olemista. Tehtäviä näytti olevan tarjolla mukava määrä, joskaan maastossa suunnistus ei ollut aina selvää eikä myöskään kyseisen tehtävän tyyppi.

Pelaaminen onnistuu tietenkin yksin erilaisten eloonjääneiden välillä vaihdellen. Undead Labs on kuitenkin selvästi rakentanut pelin niin sanottu co-op mielessä. Homman nimi on hyvin yksinkertainen: enimmillään kolme kaveria voi kutsua omaan peliinsä, jolloin he lähtevät omista peleistään ja liittyvät isännän maailmaan. Vierailijat saavat pitää keräämänsä tavarat ja tienatut kokemuspisteet, mutta tehtyjen toimien seuraukset näkyvät ainoastaan isännän pelissä. Myös satunnaista apua voi kutsua ampumalla hätäraketin. Valitettavasti juuri tämä osuus ei toiminut testihetken aikana ongelmitta. Toisen peliin liittyminen ei ollut saumatonta, ajoittain koneet kaatuivat ja lisäksi kaikenlaisia bugeja oli havaittavissa. Kavereiden kanssa pelaaminen on varmasti loistava osuus State of Decay 2:ssa, mutta Undead Labsin on vielä tehtävä työtä ominaisuuden hiomiseksi ennen julkaisua.

Itse asiassa tietynlainen karkeus ja hiomattomuus on läsnä pelin kaikilla osa-alueilla, joskin suurin osa kohdatuista ongelmista oli luokiteltavissa vain pieniksi bugeiksi. Alkuperäiseen verrattuna jatko-osa tuntuu kaiken kaikkiaan paremmalta kokonaisuudelta, ohjaus terävämmältä ja intuitiivisemmalta. Niin ikään liikeanimaatiot ja 4K-tasolla testattu grafiikka oli sekin näyttävää ja sujuvaa.

Pelin maailma on sekin selvästi parantunut. Kokoa on enemmän ja yksityiskohtia riittää. Tutun näköinen maisema on pahasti kärsinyt, mutta ei kuitenkaan tuhoutunut. State of Decay 2 sijoittuu kaksi vuotta zombiepidemian jälkeiseen aikaan, joten ympäristö on ehtinyt jo muuttua uudenlaisen tilanteen vuoksi.

Oman yhteisön huoltamisen ja tukikohdan vahvistamisen ohella tutkitaan paljon maastoa tarpeellisia tarvikkeita etsiskellen. Lääkkeitä tarvitaan aina, ja testihetken aikana yhden laukun hallinnasta sukeutui taistelu kilpailevan yhteisön kanssa. Auton ratissa ollessa on hauskaa ajella teitä kansoittavien zombien ylitse, joskaan pysähtyä ei kannata. Tällöin alkaa paniikki iskeä, kun suuri määrä epäkuolleita ympäröi ajoneuvon. Joskus taas saa nähdä aidosti vaivaa karistaakseen perässä juoksevat zombit kannoilta. Polttoaineen loppuessa, myrkyllisten zombien yli ajaessa tai muuten kolaroidessa on jatkettava matkaa jalan. Tämä on tietysti hieman vapaampaa, mutta samalla hitaampaa ja vaarallisempaa.

Kavereiden kanssa pelatessa voi monista tilanteista selvitä silkalla väkivallalla, mutta hiiviskely on myös varteenotettava vaihtoehto varsinkin yksin liikkeellä ollessa. Hyökkäykset täytyy jaksottaa oikein, sillä stamina-mittari sanelee hyökkäyksien lukumäärän. Stamina laskee nopeammin, jos pelaaja on väsynyt tai haavoittunut. Jännitystä lisää edelleen niin sanottu permadeath: kuollut hahmo pysyy kuolleena. Taisteluissa nähdyt liikeanimaatiot olivat pääosin vakuuttavia ja jotkut lopetusliikkeet suorastaan brutaaleja.

Tällaisessa pelissä keskeinen elementti pitämään pelaajat pitkään kiinnostuneena on toiminnan vaihtelu. Tehtävissä, hahmonkehityksessä ja maailmassa itsessään tuntui olevan paljon vaihtelua, mutta onko todella näin, selviää vasta julkaisussa. Yksi asia alkoi toistaa itseään lyhyen testihetken aikana, ja se oli erilaisten zombien rajoittunut määrä. Myöskään autoissa ei ollut riittävästi vaihtelua, sillä suurimmaksi osaksi maastossa näkyi kahta erilaista ajokkimallia. Lisäksi on mainittava, että autoilla ajaminen tuntui tarpeettoman kiikkerältä. Onneksi asiaa oppi jo testihetken kuluessa sietämään.

Testihetken aluksi maiseman laajuus tuntui jopa liialliselta, mutta moista ei tule pitää huonona asiana. Toisin sanoen maailma itsessään tuntuu laajalta, yksityiskohtaiselta ja täynnä erilaisia mahdollisuuksia olevalta. Kokonaisuus on edelleen varsin karkean oloinen, mutta muuten luvassa tuntuisi olevan mukavaa maailmanlopun jälkeistä menoa toukokuun lopussa.