Metro Exodus

4A Games kutsui Gamereactorin vielä kerran kokeilemaan Metro Exodusta, joka julkaistaan 15. helmikuuta PC:lle, PS4:lle ja Xbox Onelle. Tällä kertaa pelattavissa oli kesään sijoittuva jakso, joka erottaa entistäkin selvemmin kolmannen Metron kahdesta aikaisemmasta pelistä, jotka sijoittuivat suurimmaksi osaksi maan alle Moskovan metroon.

Demon aluksi Artyom ystävineen saapuu kaupunkiin ruosteisella vanhalla junalla, joka toimii liikkuvana tukikohtana. Joukkio etsiskelee uutta paikkaa, jota voisi alkaa nimittämään kodiksi. Valittu maasto ei kuitenkaan ole ystävällistä. Kaikkialla on paljon hiekkaa, ja pian voimakas säteilyä mukanaan tuova myrsky pakottaa laittamaan suojanaamarin päälle. Pian kohdataankin jo mutatoituneita hiekka-asukkeja, jotka hyökkäävät kimppuun. Onneksi kaatuneita ihmisiä voi tutkia tavaroiden keräämiseksi, mitä mutanteille ei voi tehdä. Metro Exoduksessa ei liiaksi ammuksia ole tarjolla, mutta silti patruunoita pääsee nopeasti ampumaan itsesuojeluvaiston ajamana.

Ammusten loppuessa lisää voi nikkaroida liikkeessä ollessaan omassa repussa. Pelissä on myös erillisiä työpöytiä nikkarointiin, mutta niihin en ehtinyt syventymään pelihetken aikana. Käytin melkein kaiken terveyspakkauksiin ja ammuksiin, mutta silti ennen pitkää oli turvauduttava pistoolilla hutkimiseen, kun muuta ei enää ollut jäljellä. Osa fyysisemmistä pahiskohtaamisista vaatii oikea-aikaista napin painallusta, mutta muuten lyömäaseiden käyttö on vapaata. Tämän pelimekaniikan olisi voinut toteuttaa astetta sujuvammin.

Nikkarointi tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia, joita hyödynnetään jokseenkin monimutkaisessa mutta monipuolisessa valikossa. Metro Exoduksen parhaita puolia on sen tarjoama immersio. Suurin osa tarpeellisesta tiedosta on ruudulla näkyvillä. Olkanapeilla saa auki muutaman ylimääräisen valikon, joilla ladataan muun muassa asetta tai akkua nopeasti, valitaan soihtua käteen ja niin edelleen.

Muutaman tomuisen zombin kaatamisen jälkeen pelaaja esittelee itsensä väkivaltaisella tavalla paikalliselle ryhmittymälle. Sen jälkeen olisikin aika ottaa vastaan tehtävää, jos niin haluaa. Tarkoituksena on pelastaa itseään paikallisia juippeja vastaan puolustautuva nainen, joka on asettunut asemiin paikalliseen majakkaan. Pelaajan on ensin raivattava tiensä läpi vartioitujen tunneleiden, jolla pääsee majakkaa vastaan hyökkäävien pahiksien sivustaan. Tilanteen selvittyä onkin aika nousta ylös erikseen kyhättyä hissiä majakkaan. Ylhäällä esittäydytään uudelle liittolaiselle ja saadaan uusi tehtävä.

Tämä uusi tehtävä vie jo tutumpaan maisemaan eli maan alle. Suurimmaksi osaksi Metro Exodus tapahtuu maan päällä, mutta maan alle menemistä ei voi välttää. Tarkoituksena on etsiä kadonneita suunnitelmia ja valokuva, jotka juuri hankittu uusi ystävä pyysi etsimään. Maan alla vastaan tulikin hämähäkkejä. Nämä oliot olivat koiran kokoisia, ja pitkä häntä sai ne muistuttamaan skorpioneja. Onneksi ötökät pelkäävät valoa, joka toimi aseena miltei yhtä hyvin kuin perinteinen tuliase.

Valolle arat pahikset kovin mielellään etsiytyvät pelaajan sivustaan, ja niitä vastaan taistellessa kadottaa nopeasti suuntavaistonsa. Kentät itsessään on suunniteltu loogisesti, mutta jokainen alue on tutkittava selkeän linjan seuraamisen sijasta. Paineen tuntu kasvaa entisestään, kun suojanaamarin suodatin alkaa loppua.

Parasta Metro Exoduksessa on ehdottomasti sen luoma tunnelma, jonka huomaa pelin kaikilla osa-alueilla. Testihetki oli 90 minuutin mittainen, jonka aikana ei kauheasti varsinaista tarinaa päässyt näkemään. Myöskään nikkarointia ei päässyt vapaasti testailemaan. Olen innokas jatkamaan tätä ensimmäisen persoonan seikkailua, kun se lopulta julkaistaan.