Anthem, VIP Demon tunnelmia

Suurena Mass Effect -fanina Biowaren uutuuksia odottaa aina suurella mielenkiinnolla. Anthem ei ole tässä tilanteessa poikkeus, vaikka peliä ja yhtiötä on lytätty jo vuosia ennakkoon, enkä itse ole innostunut Biowaren ideasta siirtyä yksinpelikampanjasta moninpelipainotukseen. Anthemin ennakkoon ostaneille ja muutamille onnekkaille toimittajille avautui mahdollisuus testata peliä etukäteen, jonka julkaisu häämöttää vielä noin kuukauden päässä. Yhtenä onnekkaista sain tilaisuuden selvittää, pitävätkö lyttäykset paikkansa: onko pelin tavoitteena vain pelkkä rahastus Electronic Artsin nimissä, vai onnistuuko Bioware nousemaan epäilysten ylle näyttäen Anthemilla moninpeliräiskintöjen uuden suunnan?

Demo aloitetaan pelaajan ollessa suoraan kehitystasolla 10 ja tarina hahmoineen on jo täydessä vauhdissa. Idea tälle on selkeästi näyttää vain Anthemin parasta antia eli taistelua. Samasta syystä pelin tarina jää etäiseksi ja tilanne tehtävineen mielenkiinnottomaksi ja toissijaiseksi, sillä ei ole tietoa, mistä pelissä on oikein kyse. Toivottavasti lopullinen versio Anthemista antaa paremmin tilaa tarinalle, sillä puitteet vaikuttavat mielenkiintoisilta. Maailma on jonkinlainen sekoitus keskiaikaista kyläilyä yhdistettynä futuristiseen tulevaisuuden tekniikkaan Avatar-elokuvan (James Cameron, 2009) tyylisessä vehreässä maailmassa.

Anthem käyttää jo kovin tuttua kaavaa pelin rakentamiseen, jossa pelattavana on niin sanottu tukikohta ja taistelukentät. Esimerkiksi Destinyssä (Bungie, 2014) käytetyn mallin mukaisesti tukikohdassa hahmoa ja sen varustusta kehitetään ja käydään läpi juonta erilaisten keskustelujen kautta. Taistelukentät on tarkoitettu juonta eteenpäin vievien tehtävien suorittamiseen ja roinan löytämiseen, jotta hahmoa voi kehittää. Tehtäviä ei ollut demossa pelattavissa kuin muutama ja ne toistivat pitkälti itseään. Ideana oli vain mennä paikasta toiseen jonkin asian perässä, tuhota viholliset ja tuoda asia takaisin kotiin. Koska tehtävien suorittamisessa on mukana muita ihmispelaajia netin välityksellä, liiasta harhailusta peli pakottaa takaisin muiden joukkoon ja tehtävän pariin. Tehtävien lisäksi maailmaa pääsee onneksi myös vapaasti tutkimaan mahdollisen lisälootin tai alueen etnisen puhdistuksen nimissä.

Demon rajoittaman tylsähkön oloisen tukikohdassa samoilun vastapainoksi Anthemin taisteluosio yllätti positiivisesti. Taisteluissa hahmo hyppää Javelin-robottipuvun sisään. Reippaan aseistuksen lisäksi Javelinissa on rakettireppu, joka ei pelkästään saa hahmoa juoksemaan kovempaa tai hyppäämään korkeammalle, mutta mahdollistaa myös ilmojen halki lentelyn kuin Iron Man konsanaan. Ohjattavuuteen on panostettu huolella, sillä Javelinilla liikkuminen tuntuu todella hyvältä. Puvun paino on otettu huomioon fysiikkamallintamisessa ja vaikka raskaus tekee toiminnasta hitaampaa kuin mitä yleisesti räiskintäpeleissä on totuttu, on se myös juuri sen verran aidomman ja luonnollisemman oloista. Erityisesti lentely on todella kivan tuntuista, kiitos selkeän ja yksinkertaisen ohjattavuuden. Peli on huomioinut lentelyn hauskuutta kenttäsuunnittelussa, sillä Anthemin yksityiskohtainen maailma on suuren kokonsa lisäksi miellyttävän aukea. Pelkän eteenpäin lentelyn lisäksi Anthem vie pelaajaa todella paljon alas- ja ylöspäin maailman jatkuessa vehreistä metsistä jylhiin luolastoihin asti. Korkeuserot ovat todella suuria, jolloin lentelystä on oikeasti hyötyä.

Ampumisessa on kunnolla potkua, ja siitä välittyy hyvin aseiden teho. Viholliset kestävät osumaa useammankin laakin mutta peli huomioi osumakohdat, joten tarkkuus palkitaan. Robottimaiset viholliset motiiveineen eivät demon muutamista tehtävistä vielä selvinneet, mutta oli hienoa nähdä, että miellyttävän eläväinen maailma oli muitakin uhkia pullollaan. Paikallinen eläimistö oli varsin aggressiivista mutta ennen kaikkea monipuolista. Tehtävien välisiä siirtymäkohtia rikastuttivat erilaiset hyökkäykset niin maasta kuin ilmastakin juuri paikallisen eliökunnan puolesta. Mukaan mahtui myös täysin vaarattomia ja pelaajasta piittaamattomia olioita jokaisessa mahdollisessa muodossa ja värissä.

Javelin-pukuja näyttää pelissä olevan neljää erilaista mallia, joista jokaiselle on muutama erillinen erikoisase ja -kyky. Demossa pääsi kokeilemaan kahta eri pukua, joista toinen oli raskaampi ja enemmän iskua kestävä malli ja toinen taas nopeampi mutta samalla heikompi puku. Erikoisaseet vaihtelivat kranaateista ja ohjuksista jäädyttämiseen ja tulen käyttöön. Perusaseita on laidasta laitaan, ja niitä voi löytää ja ostaa sekä vaihdella omien mieltymysten mukaisesti. Hyvin pitkälle kaikkea varustusta voi muokkailla erilaisin tehostein, mutta puvun ulkonäkö on myös säädettävissä värejä ja koristeluja myöten. Kaikki säätäminen ja tehostaminen maksaa pelissä kerättävää valuuttaa, mutta yleisesti Anthemin mikromaksumallista on vaikea saada selvyyttä pelkän demon avulla. Bioware ilmoitti jo etukäteen, että hinnat ja mallit tulevat poikkeamaan lopullisesta versiosta, ja mahdollisia lisäyksiäkin on vielä tiedossa.

Etukäteen näytettyjen esittelyvideoiden pohjalta oli tiedossa, että Anthemissa on todella näyttävät grafiikat. Ehkä juuri näiden odotusten takia grafiikka ei päässyt yllättämään mutta ei käy kieltäminen, etteikö peli näyttäisi todella upealta. Maailmat ovat erittäin yksityiskohtaisia, tekstuurit todella tarkkoja ja mallit kaikin puolin huoliteltuja. Eri hahmojen kirjo on monipuolinen ja pelin yleinen design on todella tyylitelty. Erityisesti taisteluissa on paljon panostettu alueiden tilan tuntuun ja oikeasti isoon kokoluokkaan, mikä näyttää huikealta paikallisen luonnon rikastuttamana. Efektejä tulee paljon erilaisten valojen ja varjojen muodossa ja ne ovat monipuolisimmillaan juurikin tulitaisteluissa.

Yllättäen grafiikkaa enemmän Anthemista jäi mieleen sen muhkeat ääniefektit. Erityisesti ampuminen ja taistelut yleisesti kuulostavat todella vakuuttavilta. Aseissa on kunnolla potkua ja osumat sattuvat selkeästi. Myös Javelin-puvun käytöstä lähtee hienoja yksittäisiä ääniä kuten juoksun yhteydessä kuultava moottoroitujen nivelten ääntely tai lentäessä suihkumoottoreiden suhina. Äänet luovat autenttista tilan tuntua ja kunnon tulevaisuuden sotimisfiilistä sen yhdistellessä matalaa bassoa ja korkeita diskanttiääniä. Myös musiikit vakuuttivat, kun sielukkaisiin sankarimelodioihin sotketaan futurististen koneiden murahtelua. Harmillisesti pelin ääninäyttely oli ylinäyteltyä, ja hahmot olivat aivan liian iloisen ja huolettoman oloisia kaiken sotimisen keskellä.

Täytyy myöntää, että ensivaikutelma Anthemista aiheutti pettymyksen, sillä pelityyli haiskahtaa ihan liikaa Destinylta ilman mitään selkeästi poikkeavaa tai persoonallista. Mieli alkoi kuitenkin muuttua nopeasti todella huolitellun ja oikeasti hauskan toimintamallin myötä. Javelinilla sotimisessa on tunnelmaa ihan kunnolla, ja ennen kaikkea sci-fi-haarniskassa liikkuminen on dynaamista ja hauskaa. En edelleenkään lämpene jatkuvalle roinan keräilylle ja oman hahmon jatkuvalle ehostamiselle tai henkilökohtaisten tehtävien suorittamiselle muiden tuntemattomien pelaajien kanssa. Olen kuitenkin vakuuttunut jo Anthemin toiminnasta sen verran, että haluan nähdä, miten kokonaisuus toimii. Toivottavasti demossa täysin taka-alalle jätetty tarina on odottamisen arvoinen. Se nähdään kuukauden päästä.