Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Gamereactor Suomi
ennakot
The Division 2

The Division 2: yksinpeli ja endgame co-op

Voiko The Division 2 olla hyvä myös yksin pelattuna? Millainen se niin sanottu endgame on verrattuna alkuperäiseen?

  • Teksti: Eirik Hyldbakk Furu (Käännös: Markus Hirsilä)

Ubisoft on ennakkoon rummuttanut paljonkin sitä, miten paljon parempi The Division 2:n niin sanottu endgame on verrattuna alkuperäiseen The Divisioniin. Nyt ymmärrän sen itsekin pelattuani muutaman tunnin ajan juurikin endgamea. On kuitenkin paljon muita siistejä uudistuksia, joista ei ole puhuttu mitään. Ehkä Ubisoft haluaa yllättää pelaajat? Gamereactor lensi taannoin Pariisiin pelaamaan kampanjaa sen ensimmäiset kolme tuntia, ja päälle muutaman tunnin testin endgamea.

Gamereactorin aiemman ennakon Dark Zonesta ja PvP-pelaamisesta voi lukea täältä. Polttavin kysymys jäi kuitenkin ilmaan: onko The Division 2:n pelaaminen hauskaa myös yksin? Tätä testatakseni päätin aloittaa kampanjan pelaamisen yksin, enkä katunut päätöstäni.

Washington on huomattavasti monipuolisempi ja uskottavampi ympäristö verrattuna Manhattaniin. Näin kadulla muutaman peuran syömässä ruohoa, ja pian kohtasin joukon ihmisiä etsiskelemässä ruokaa ja muita tarvikkeita. Maailma tuntuu olevan täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka kaikki yhdessä auttavat tekemään pelimaailmasta aidon ja elävän. The Division 2 ei enää tunnu videopeliltä, vaan enemmänkin realistiselta kuvaukselta maailmanlopun jälkeisestä yhteiskunnasta.

Enää kaduilla ei kohdata samoja pahiksia uudestaan ja uudestaan, eikä törmätä samaan ruumiinryöstäjään aina uudestaan ja uudestaan. Käytin paljon aikaa TV-tornien haltuun ottamiseen ja alueen tyhjentämiseen pahiksista. Kohtasin erilaisia pahiksia omine tavoitteineen ja keräsin tavaraa oman tukikohdan päivittämistä varten. Toisin sanoen varsinaisten tarinatehtävien välillä on paljonkin tekemistä tarjolla. Oli vaikuttavaa huomata, kuinka pelimaailma jatkaa kulkuaan eteenpäin, vaikkei pelaaja siihen aktiivisesti vaikuttaisikaan.

Ensimmäisissä tehtävissä etsiskeltiin enimmäkseen muita agentteja ja käynnisteltiin toimintoja, jotka auttavat paremmin selviytymään. Jo ensimmäisissä tehtävissä kohdattiin useita uusia vihollistyyppejä. Näitä olivat muun muassa robottikoira, itsemurhapommittaja ja raketinheittimellä pelaajan suojastaan pois ajavat pahikset. Onneksi myös ympäristöt vaihtelivat, ja tehtävän rytmitys oli onnistunut.

Harmillisesti itse tarina ja henkilöhahmot eivät edelleenkään ole se osa-alue, jolla The Division 2 loistaa. Päähenkilö on mykkä tyhjä taulu, ja B-elokuvien tasoa olevat henkilöhahmot jäävät hyvin ohuiksi. Kohdattavien ihmisten ainoa tehtävä on kertoa, mitä pelaajan pitää seuraavaksi tehdä. Kolme tuntia pelattuani en onnistunut muistamaan yhdenkään henkilöhahmon nimeä tai motiiveja. Onneksi tarinan päätyttyä pelattavuus vain paranee entisestään.

The Division 2The Division 2The Division 2The Division 2
The Division 2The Division 2The Division 2The Division 2
The Division 2