Anthem, arvioversion ensitunnelmat

Biowaren Anthem on aktiivisesti pelityksessä, mutta vielä ei ole aika antaa lopullista arvosanaa. Katsaus arvioversion tunnelmiin on silti paikallaan jo nyt.

Anthem on sujuva. Monin tavoin siinä on mukana tuttua Biowarea, ja tilanne on nyt aivan toinen kuin Mass Effect: Andromedan julkaisun aikaan. Anthem tuntuu pelattavuudeltaan erittäin hiotulta ja paljon paremmin vahvuuksiinsa keskittyvältä peliltä verrattuna Mass Effect: Andromedaan. Anthemissa ei tullut vastaan ainuttakaan hölmöä animaatiota tai pelottavan näköistä kasvomallinnusta. Toisin sanoen menneisyyden virheistä on selvästi otettu opiksi Biowarella.

Teknisesti parempi ja sujuvampi ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että kyseessä olisi parempi peli. Sanoisin jopa niin, että alussa vaikutuksen tekevä sujuvuus on itse asiassa seurausta Biowaren perinteisen kaavan yksinkertaistamisesta. Tavoitteena on selvästi ollut tehdä peli, joka vetoaa mahdollisimman laajaan kansanjoukkoon. Tämä tehdään ehkäpä jopa sen vannoutuneen roolipelifanikunnan miellyttämisen kustannuksella.

Esimerkki edellä mainitusta suoraviivaistamisesta tulee esille dialogivaihtoehdoissa. Ei kannata enää haaveillakaan mahdollisuudesta kuljettaa itse keskustelua kohdatun hahmon kanssa haluamaansa suuntaan. Tilalla on tasan kaksi vastausvaihtoehtoa antava järjestelmä, joka ei tunnu muuttavan lopputulosta oikein mitenkään. Tarkoituksena tuntuu olevan interaktiivisuuden illuusion luominen pelaajan tukikohdassa Fort Tarsiksessa. Tämä saattaa tietenkin muuttua pelin kuluessa, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että pelaaja pidetään tiukasti talutusnuorassa. Kaiken kaikkiaan olen hieman hämmästynyt, mitä Fort Tarsiksessa oikeastaan tapahtuu, sillä valittu tapa kertoa tarinaa ei ole lainkaan sellainen, mitä Biowarelta on totuttu odottamaan.

Epäuskottavalta tuntuu sekin juonen alkutahti, jossa Fort Tarsiksen asukkaat kovasti halveksivat freelancereita näiden epäonnistuttua pelin aloittavassa prologitehtävässä. Tiukasti rajattu tapa kertoa tarinaa ei anna juonelle tai henkilöhahmoille mahdollisuutta syventyä ja seljetä pelaajan mielessä. Seurauksena en ole ollut kauhean kiinnostunut siitä, mikä Anthemin tarinassa tapahtuu, ja mitä sen henkilöhahmoille kuuluu. Maailma itsessään on kuitenkin hyvin mielenkiintoisen näköinen, ja taustalla tuntuu olevan paljonkin tarinaa kerrottavana.

Juonen ollessa vielä epäselvä, on taistelumekaniikka sen sijaan loistavasti toteutettu. Erityiskiitoksen ansaitsee lentämällä liikkuminen, ja ilmassa toteutettu taisteleminen. Muutenkin liikkuminen Javelin-puvussa on viihdyttävää. Vapauden tunne, jonka lentäminen tuottaa, on mahtava. Maan pinnalla kävellessä ohjauksessa on asiaankuuluva raskauden ja kömpelyyden tunne. Ampumisessa on mukavasti tuntumaa, joskin tällä hetkellä saatavissa oleva asevalikoima on jokseenkin tylsä ottaen huomioon, millaisia mahdollisuuksia tieteismaailma tarjoaa.

Olen pelannut enimmäkseen yksin, ja tällä on tietenkin omat seurauksensa. Anthem on selkeästi suunniteltu kavereiden kanssa pelattavaksi, joten seuraan lyöttäytyy satunnaisia pelaajia, ellei omia kavereita ole saatavilla. Free play -tilassa voi pitää hauskaa porukassa, tai puuhata yksin omia juttujaan. Suurimmaksi osaksi vastaan tulevat tehtävät ovat suoritettavissa yksinkin, mutta loppupuolella tulee vastaan tehtäviä, joita ei pysty yksin tekemään lainkaan. Kavereiden kanssa pelatessa on muistettava pysytellä muun joukon mukana, sillä muuten on hyvin todennäköistä jäädä jostain paitsi. Peliporukkaan mukaan pääseminen on suoraviivainen prosessi, eikä lyhyttä odotusaikaa lukuun ottamatta ongelmia ole ollut.

Tunnen olevani Anthemissa vielä varsin alussa, mutta ainakin tutkittavana oleva maailma tuntuu mielenkiintoiselta paikalta. Tehtävät itsessään eivät ole erityisen vaihtelevia. Tavallisesti tarkoituksena on vain siirtyä käskettyyn paikkaan päästäen päiviltä matkan varrella vastaan asettuvat pahikset. Diplomatiaa ei siis juurikaan harrasteta, mutta taistelua senkin edestä. Tämä on tuntunut olleen Biowaren suunta jo vuosia. Aika näyttää, jäänkö kaipaamaan sitä tuttua puhumalla tapahtuvaa tilanteiden ratkaisua, jota Biowaren vanhoissa peleissä nähtiin. Sekin on syytä mainita, että Anthem rohkaisee estottomasti ja avoimen selkeästi tekemään erilaisia mikromaksuostoksia. Tarjolla oleva roina on ainakin toistaiseksi kosmeettista.

Ensivaikutelmana Biowarella on otettu opiksi Mass Effect: Andromedan virheistä, mutta samalla jotain Biowarelle ennen niin ominaista on menetetty.