Final Fantasy VII: Remake

Vain muutama videopeli on koskaan joutunut kantamaan harteillaan yhtä suuren hypetyksen aiheuttamaa taakkaa kuin Final Fantasy VII: Remake. Ensimmäiset huhuilut uusintaversiosta alkoivat jo vuonna 2001 PS2-aikakaudella. Kokeellinen teknologiademo saapui 2005, ja virallinen julkistus tehtiin E3-messuilla 2015. Nyt vihdoinkin julkaisun aika on lähellä PS4:lle. Gamereactor pääsi testaamaan peliä Lontoossa, ja kokeilin valmista tuotetta kolmen tunnin ajan.

Pääsin näkemään Chapterit 1, 2, 7 ja 10. Alkuperäisen Final Fantasy VII:n malliin peli alkaa heti sen jälkeen, kun Cloud ja ekoterroristiryhmä Avalanche ovat hyökänneet rautatieasemalle Mako Reactor 7:n alla. Tapahtumapaikat ja dialogi tuntuvat säilyneen ennallaan, mutta aloituksen mittakaava on jotain aivan muuta kuin vanhassa pelissä.

Testihetken aikana pääsin viimeinkin talsimaan itse Midgarin steampunk-kaduilla. Kaupunki todellakin tuntuu elävältä, enkä muista kokeneeni vastaavaa sitten Bioshock Infiniten. Uusiksi sovitettu versio Final Fantasy VII: Advent Childrenin kappaleesta The Promised Land luo alakuloista tunnelmaa. Tämä osio kesti alkuperäisessä pelissä ehkä viisi minuuttia, mutta uusintaversiossa aikaa saa kulumaan helposti yli 40 minuuttia. Pysähtelin useaan otteeseen ihastelemaan maisemia, sillä kaupunki on massiivisen kokoinen.

Testihetken jälkimmäinen osa ei tehnyt yhtä suurta vaikutusta. Tapahtumapaikkana oli toinen hyökkäys reaktoriin, ja pelattavana hahmona oli taistelulajien asiantuntija Tifa. Luvassa oli enimmäkseen lineaarisia käytäviä ja avainkorttien etsimistä. Paperilla osio kuulostaa varmasti tylsältä, mutta Barrettin, Cloudin ja Tifan yhteispeli toimii hienosti. Uusintaversio pystyy siis havainnollistamaan kolmikon keskinäisen kemian hyvin. Ääninäyttelijät hoitavat kaikki työnsä loistavasti.

Taistelumekaniikka pelittää sekin. Vihollisaaltojen tuhoaminen Cloudin jättimäisellä veitsellä ja Tifan kung fu -hyökkäyksillä on aina tyydyttävää. Hahmojen välillä vaihtaminen on intuitiivista eikä sotke tappeluiden tempoa. Taistelujärjestelmä on sekoitus vuoropohjaista ja reaaliaikaista toimintaa. Jokainen hahmo kerää taistelun aikana ATB-pisteitä erikoiskykyjen käyttöä varten, joka käynnistää hidastetun valikon. Kyseessä on omanlaisensa hybridi alkuperäisen pelin, Final Fantasy XII:n ja Crisis Coren kesken. Toisin sanoen se yhdistää vanhoja toimiviksi havaittuja keinoja yhdeksi kokonaisuudeksi.

Toinen osuus päättyi pomotaistoon suurikokoisen mech-koneen kanssa. Tappelu haastoi pelaajan kyvyt ja pakotti pysymään kaiken aikaa varpaillaan. Kohtaamisen aikana näin ensi kerran Leviathanin, joka on Final Fantasyn Pokémon. Kuten tavallisillakin pelihahmoilla, kullakin kutsutulla eli "summonilla" on omat komentonsa ja erikoiskykyjen käyttäminen vaatii ATB-pisteitä. Näitä konsteja voi käyttää vain rajatun ajan.

Musiikillinen anti oli kuitenkin testihetkessä se osuus, joka jäi parhaiten mieleen. Säveltäjä Nobuo Uematsu on laittanut parastaan, ja vanhatkin sävelmät kuulostavat tuoreilta.

Toisena pomotaistona vastaan tuli Abzy Midgarin viemäreissä, mutta tämä kohtaaminen ei ollut yhtä mieleenpainuva kuin ensimmäinen pomotappelu. Haastetta ja vauhtia kuitenkin riitti yllin kyllin nytkin. Taistelua edeltävä välivideo havainnollisti sen, että Final Fantasy VII: Remake käyttää aikaa Cloudin, Aerithin ja Tifan kolmiodraamalle.

Final Fantasy VII: Remake näyttää muodostuvan mestarillisesti toteutetuksi seikkailuksi. Toivottavasti testihetkeni jälkimmäisen osuuden itseään toistavuus on poikkeus eikä sääntö muuhun kokonaisuuteen verrattuna.