Civilization V

Civilization IV:n julkaisusta on kulunut lähes neljä vuotta ja kuten usein käy, muistot aikaisemmista versioista ovat haalistuneet ajan myötä. Sehän on Civilization, se on ollut juuri sellainen kuin on aikojen alusta asti. Vaan ei - peli on muuttunut jokaisen iteraationsa myötä ja Civilization V saattaa hyvinkin osoittautua sarjaa dramaattisimmin muuttaneeksi osaksi.

Menestykseksi osoittautunut Civilization Revolution, pelin konsolialustoille trimmattu versio vuodelta 2008, luultavasti muutti tapaa jolla minä ja monet muut suhtautuvat sarjaan. Peruskonsepti on niin koukuttava, että sen voi purkaa perusosiinsa, osia voidaan vaihdella ja sitten paketoida ne uudestaan miten haluaa, ja lopputulos on silti jotain kokemisen arvoista. Revolution lienee ollut valaistumiskokemus myös Firaxisille itselleen. Eeppisiä mittasuhteita saavuttaneen Civilization IV -kampanjan myöhemmät vaiheet saattoivat venyä loputtomiin. Kun lukemattomat määrät yksiköitä vaelsivat pitkin maailmaa ja kasautuivat kaupunkeihin, taistelut venyivät äärimmäisen pitkiksi vaikka tulos olisikin ollut suunnilleen varma.

Ehkä siksi Firaxis on tällä kertaa päättänyt, että yhteen ruutuun voi sijoittaa vain yhden yksikön, ja kaupunkeihin ei edes sitä. Tämä muuttaa perustavalla tavalla sitä, miten puolustaminen ja hyökkääminen toimii. Yksiköitä tulee olemaan vähemmän ja ne ovat kalliimpia tuottaa. Taistelua ei kuitenkaan aiota yksinkertaistaa. Sen sijaan taktiikan osuutta kasvatetaan, eikä kahden yksikön kohtaamisessa ole enää varmaa, että toinen tuhoutuu (siihen menee luultavasti muutama vuoro). Kun lisäksi jousimiehet pystyvät nyt hyökkäämään kahden ruudun päästä ja heksamuotoiset ruudut lisäävät oman osansa monipuolisuuteen, taistelu tulee olemaan melko erilainen kokemus.

Lopputulosta ei voi arvoida pelkästään esittelypuheiden ja pelitalon edustajan läpipelaaman demotaistelun perusteella - se nähdään sitten kun saan pelin käsiini ja pääsen kokeilemaan käytännössä. Mutta näin ennakolta voin sanoa puhkuvani intoa strategisesti haastavamman taistelun ajatuksesta.

Pelialueen jakaminen jo mainitulla kuusikulmioruudukolla tulee vaikuttamaan taistelun lisäksi myös yleisesti liikkumiseen ja siihen, miten maisemaa muotoillaan. Graafiikan ja visuaalisen esillepanon suhteen pelissä tapahtuu sarjan luultavasti suurin harppaus, poislukien ehkä muutos ensimmäisen ja toisen pelin ulkoasun välillä. Käyttöliittymää ja valikoita on kevennetty ja harvakseltaan tarvittuja ominaisuuksia on piilotettu, jotta yleinen käyttöliittymä olisi siistimpi ja helppokäyttäisempi. Koska vanhat konkarit siirtyvät joka tapauksessa nopeasti valikoista pikanäppäimiin, tämä on tervetullut muutos.

Vaikka grafiikka ei koskaan ole ollut Civlizationissa se juttu, on mukavaa nähdä, miten Firaxisin vaivannäkö tässä osassa antaa pelille erilaisen ilmeen ja realistisemman maailman valloitettavaksi. Luonnollisesti grafiikat skaalautuvat, sillä Firaxis tietää monien Civ-pelaajien räpiköivän yhä antiikkisilla pöytäkoneilla, jotka saattavat hyvinkin olla Civilization IV:ää edeltävältä ajalta. Vaikka itse en juurikaan ole välittänyt eri faktioiden johtajista, hahmot on nyt animoitu suuremmalla huolella ja kukin puhuu omaa äidinkieltään. Kiinnostavampana lisänä tulevat pomojen omat agendat - johtaja saattaa esimerkiksi toimia tietyllä tavalla huijatakseen pelaajaa myöhemmin. Tämä lisää yksinpeliin odottamattomuutta, joka aikasemmin kuului vain moninpelikampanjoihin (ja niissä sitten oli taas suunnilleen varma, että muut pelaajat jossain vaiheessa yrittävät vetää välistä).

Tästä päästään diplomatiaan. Paljon on niin kuin ennenkin, mutta kaupunkivaltioiden lisääminen peliin tuo oman sivujuonteensa. Nämä ovat juuri sitä miltä kuulostavatkin - yhden kaupungin kokoisia kansakuntia, jotka eivät koskaan laajene oman kaupunkinsa ulkopuolelle. Ne voi tietysti tylysti vallata maan ja resurssien omimiseksi, mutta hyötynsä on myös sillä, että kohtelee niitä hyvin ja auttaa niitä tavoitteidensa saavuttamisessa. Lujaksi liittolaiseksi kehitetyt kaupunkivaltiot ovat hyvä apu niitä varsinaisia vihollisia vastaan.

Reseptiin on tehty muitakin pieniä muutoksia, joilla on potentiaali mullistaa pelikokemus. Esimerkiksi pelaajan alue tai vaikutuskupla ei vain säteile tasaisesti ulospäin kaupunkien kulttuurin mukana, vaan sen sijaan väestö päättää, mikä suunta on otollisin laajentumiselle. Jos lähistöllä on esimerkiksi haluttavia resursseja tai tärkeitä ruutuja, kaupunki laajenee itsestään niitä kohti. Siistiä. Mutta jos sattuu olemaan kärsimätön - ja useimmathan meistä ovat - on mahdollista myös käyttää kultaa ja yksinkertaisesti ostaa jokin tietty ruutu. Kyseessä on tietysti strateginen päätös - kannattaako perustaa uusi kaupunki tietyn maapläntin saamiseksi, vai kannattaisiko vain käyttää vähän rahaa? Tähän väliin on hyvä huomauttaa myös, että kaupungit laajenevat nyt kolme ruutua joka suuntaan, joten jos haluaa maksimoida niiden potentiaalin, kaupunkeja ei voi pykätä yhtä tiheästi kuin ennen.

Vaikka en vielä olekaan itse päässyt peliin käsiksi, näyttää muutoksia olevan tarpeeksi oikeuttamaan jatko-osan suosikkipeleihini kuuluvalle Civilization IV:lle. Osa muutoksista saattaa hyvinkin mullistaa Civilization-kokemuksen - ja eikö se oikeastaan ole asia, jonka haluaisimmekin nähdä näin sopivasti sarjan 20-vuotissyntymäpäivän kunniaksi?