Assassin's Creed Valhalla

Assassin's Creed Valhalla on ollut työn alla jo kahden ja puolen vuoden ajan, ja julkaisun on määrä tapahtua kuluvan vuoden lopulla. Peli lupaa tarjota Assassin's Creed -peliksi aivan uudenlaisen tavan kertoa tarinaa. Peli sijoittuu 800-luvulle Britanniaan, mutta myös Norjaan. Tuolloin osia Englannista hallitsivat viikingit. Pelaaja asettuu viikinkiklaanijohtaja Eivorin saappaisiin, jota kiinnostavat Englannin vehreät niityt mahdollisena uutena kotina. Aie johtaa tietenkin ristiriitatilanteisiin.

Pääsin kokeilemaan Assassin's Creed Valhallaa vajaan neljän tunnin ajan, ja kokosin havaitsemiani hyviä puolia ja huolia omiksi listoikseen.

"Mä diggasin"

Assassiiniterän tehokkuus: salamurhaajan nopea salaveitsi eli "hidden blade" on aina ollut Assassin's Creed -peleissä isossa roolissa. Valitettavasti Assassin's Creed Odysseyssa salaveitsen osuus oli melkein kokonaan hävitetty. Valhallassa on selvästi pyritty löytämään kultainen keskitie. Kaikki pahikset ovat alttiita salaveitselle, mutta kovemmille pahiksille täytyy ensin suorittaa oikea-aikaista nappien painelua vaativa niin sanottu QTE-jakso, ennen kuin tulosta syntyy.

Maaston tutkiminen: maisemien tutkiminen tuntuu vapaammalta kuin koskaan aiemmin pelisarjassa. Kartalla on perinteiseen malliin erikseen merkittyjä pisteitä, jotka vihjaavat, millaiselle alueelle ollaan saapumassa. Tarkemmin kyseinen paikka jää karttaan merkityksi vasta, kun siellä on oikeasti käynyt. Näin ollen pelaajan on oikeasti käytävä itse kaikissa tärkeissä paikoissa.

Parempi tasapaino erikoiskyvyissä: Origins ja Odyssey-peleissä oli useitakin kykyjä, joilla pystyi hankkiutumaan eroon mistä tahansa vastustajasta hyvin nopeasti. Tämän seurauksena taistoista poistui haaste, mutta näin ei ole enää. Tasapainotus vaikutti onnistuneen ainakin pelaamassani pätkässä.

Tasoloikkahaasteet: aiemmin Assassin's Creed -sarjan parissa pelintekijät esittelivät usein luomaansa arkkitehtuuria laittamalla pelaaja kiipeilemään ja loikkimaan hyvin tehdyissä rakennuksissa ja maisemissa. Sittemmin tämä ominaisuus katosi lähes kokonaan, koska uudemmissa peleissä ohjattavuus ei enää mahdollistanut sujuvaa kiipeilyä ja loikintaa. Valhallassa akrobatia tekee paluun tavalla, jota en halua paljastaa tässä.

Laivan miehistö: huomasin mahdollisuuden hyökätä veden lähellä olevaan kohteeseen, ja se on hyvä pelimekaaninen idea. Odotan kuitenkin ennen kaikkea viihdettä, enkä niinkään vaatimusta strategiseen ajatteluun. Valhallan pätkässä miehistö koostui satunnaisesti koodautuvista hahmoista, mutta valmiissa pelissä oman miehistön kanssa pystyy muodostamaan syvällisempiä suhteita. Moinen tuo mieleen Assassin's Creed Brotherhoodin, jossa rekrytoitu uusi jäsen oli lopulta valmis liittymään oikeasti osaksi veljeskuntaa. Toivottavasti sama on läsnä myös Valhallassa.

"En tykänny"

Vanha tuttu pelikokemus: ehkä suurin ongelma on, ettei Valhalla välttämättä juuri onnistu erottumaan kahdesta edeltäjästään. Suurin osa pelaamisesta on pysynyt samana sitten Originsin. Pelasin vain pienen osan kokonaisuudesta, mutta sivutehtävät ja kerättävät tavarat tulevat olemaan iso osa kokonaisuutta. Nyt olisi jo aika nähdä uusia ideoita varsinkin, kun peli julkaistaan myös seuraavan sukupolven konsoleille. Mikäli sivutehtävät noudattavat näkemääni kaavaa, ei suurin osa pelaajista niihin juuri koske valmiissa pelissä.

Autio maailma: Ubisoftilla on vielä lukuisia kuukausia aikaa hioa peliään. Valhallan maisemat eivät näyttäneet yhtä hyviltä kuin Odysseyssa aikanaan. Lisäksi Valhallan kylät näyttävät lähinnä lavasteilta. Niistä ei siis välity eletyn elämän tunnelmaa, ja sama koskee nähtäviä niin sanottuja NPC-hahmoja. Toivottavasti Ubisoft onnistuu parantamaan näiden sivuhahmojen tekoälyä tehdäkseen pelimaailmasta elävämmän tuntuisen.

Assassin's Creed Valhalla tarjoaa epäilemättä hienoja hetkiä, ja suurin osa ominaisuuksista on jo hyväksi havaittujen ratkaisujen päivitettyjä versioita. Pelaajien palautetta on siis kuunneltu, mutta vielä on ilmassa runsaasti kysymysmerkkejä.