Star Wars: Squadrons

Galaktisen sisällissodan loppuun sijoittuva Star Wars: Squadrons vie pelaajat kauas kaukaiseen galaksiin, ja istuttaa heidät ikonisen tähtihävittäjän ohjaksiin. EA Motive on tehnyt työn, sillä EA:n yhteistyö Disneyn ja Lucasfilmin kanssa jatkuu edelleen. Tällä kertaa kyseessä on avaruusräiskintä täynnä X-Wingejä ja Tie Fightereita, ja ideana ovat 5v5-kokoonpanolla käytävät taistot kaksipuolisessa tarinassa, joka ulottuu konfliktin molemmille puolille. Pääsin kokeilemaan itse Star Wars: Squadronsia.

Mikäli avaruustaistelut ovat se oma juttu niin kyllä: Star Wars: Squadrons on hyvinkin se peli, mitä on kaivattu. Mukana on myös droidi, joka pitää pelaajalle seuraa halki yksinpelin ja myös moninpelin. Star Wars: Squadrons on peli, joka ei avannut kaikkia salaisuuksiaan heti ensikokeilulla. Noin kolmen tunnin pelaamisen aikana voin sanoa oppineeni perusasiat, saaneeni käsityksen ohjauksesta ja päässeeni alkuun avaruustaistoista käyttäen siihen X-Wingiä.

Ehkä parasta Star Wars: Squadronsissa ovat aluksen sisäosat. EA Motiven käyttöliittymäsuunnittelijat osaavat selvästi asiansa, ja Star Warsin teemaa hyödynnetään hyvin niin äänen kuin kuvankin puolesta. Silti peli kiinnostanee hyvinkin myös sellaisia, joita avaruustaistelut eivät yleensä niin "nappaa".

Valittavana on kahdeksan alusluokkaa (neljä konfliktin molemmilla puolilla), ja pelaaminen on enemmän niin sanottua arcade-menoa verrattuna vaikkapa Elite: Dangerousiin. Star Wars: Squadronsissa on tietenkin jotain samaa kuin Criterionin pelissä Star Wars Battlefront II, joka näytti ja tuntui hyvältä tarjoamatta kuitenkaan juuri vaihtelua.

Pelikokemuksen ytimessä on ohjaus, jonka avulla lennellään ympäriinsä, sukelletaan ylös ja alas, mennään lujaa, jarrutetaan ja katsellaan maisemia kohteita etsien. Sitten on toki seurattava ohjaamon erilaisia mittareita, ja pidettävä silmällä niitä maaleja. Perusasioiden sisäistämisen jälkeen tärkeää on oppia hallitsemaan tasapaino omien aseiden, moottoreiden ja suojien kesken. Lisäksi alustaan voi halutessaan kehittää juuri tiettyyn suuntaan, eli siis erikoistuen. Näin aikaa myöten erottuvat ne todelliset hävittäjä-ässät.

Pelkkään ohjaukseen tottuminen oli testihetkessä riittävän haastavaa. Aloitin hiirellä ja näppäimistöllä, mutta vaihdoin lopulta Xboxin ohjaimeen. Siten tiukoissa paikoissa aluksen ohjaaminen tuntui miellyttävämmältä. Kokemuksen karttuessa huomasin pystyväni tekemään aluksellani koko ajan enemmän tarkkuutta vaativia toimia.

Aloitin yksinpelin prologiosuudesta, joka oli mitä oivallisin tapa asettautua tunnelmaan ja oppia ohjauksen perusteet. Peli alkaa Imperiumin lentäjänä, joka metsästää kapinallisia pakolaisia matkalla Alderaaniin. Taistelu alkoi oman ryhmän ja kapinallisten kesken. Ja sitten näkymä vaihtuikin kapinallisten puolelle, jotka ovat juuri saapuneet paikalle ottamaan osaa taisteluun. Mikäli koko tarina etenee samalla tavalla katsoen tapahtumia vuorotellen konfliktin molemmilta puolilta, olen tyytyväinen. Ymmärrän toki sen, että pelkkään ohjaamoon rajoittuvalla kerrontatavalla on rajoituksensa tarinan eeppisyyttä välitettäessä. Luvassa tuntuisi silti olevan jotain mieleenpainuvaa.

Prologista selvittyäni oli aika kokeilla moninpelistä sitä keveämpää osuutta eli Dogfight-pelimuotoa. Kyseessä on suoraviivainen deathmatch kokoonpanolla 5v5, ja meno oli testatessa nautittavaa. Huonona puolena tosin oli, ettei joukkueita ollut tasapainotettu, mikä siis teki tarkemman arvioinnin hankalaksi. Varsinkin toisen joukkueen jouduttua alakynteen oli niskan päälle päässeellä puolella helppo homma piestä loputkin ilmat vastustajista pois. Tästä saattaa muodostua ongelma, ellei joukkueita tasapainoteta huolellisesti. Puuttuvat pelaajat korvaavat tekoälybotit saattaisivat olla ratkaisu.

Star Wars: Squadronsin varsinaisessa pelimuodossa Fleet Battlessa on mukana runsaasti niitä tekoälyn ohjaamia botteja. Kyseessä on monivaiheinen pelimuoto, jossa ensin otetaan tukialukset pois pelistä, ja vasta sitten käydään laivaston lippulaivan kimppuun. Pelasin kaksi matsia, joista voitin toisen ja hävisin sen toisen. Matseissa tuntuu olevan mukavalla vauhdilla etenevä tuntu. Jos puskee liiaksi muiden edelle, joutuu nopeasti piiritetyksi ja kukistetuksi. Lisäksi muuttuvat tehtävät pitävät mielen virkeänä. Fleet Battle avaa mahdollisuuden muillekin useammassa eri vaiheessa käytäville pelimuodoille.

En päässyt näkemään pelaamisen VR-käsittelyä, mutta jo nähdyn perusteella EA Motivella on perusasiat hallussa. Pelaamisessa tuntuu olevan riittävästi syvyyttä, ja Star Wars tekee kokonaisuuden tietysti helpommin lähestyttäväksi.

Minulle se isoin kysymysmerkki on, miten hyvin kaikki osa-alueet toimivat valmiissa pelissä yhdessä, ja miten peli kehittyy elinkaarensa aikana. Ja toki se, onko yksinpeli riittävän hyvä kunnioittamaan lähdemateriaaliaan. Ainakin toistaiseksi kaikki vaikuttaa hyvältä Star Wars: Squadronsissa.