Suomi
Gamereactor
ennakot
Conduit 2

Conduit 2

Gamereactorin lentävä britti Gillen McAllister tarttui High Voltagen seuraavaan Wii-räiskintään. Conduit 2:ssa on ainesta kohtalaiseen kokemukseen, vaikka pelistä puuttuukin tehokonsoleiden seksikkyys.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Conduit 2 on kuin se älykäs, mutta kummallisen hiljainen ja ujo lapsi, joka istuu luokkahuoneen perällä omaan maailmaansa uppoutuneena. Hänen saavutuksensa ovat vertaansa vailla, mutta kukaan ei niistä koskaan saa tietää, sillä hän nauttii mieluummin kirjaston turvallisesta rauhasta yksin ennemmin kuin ikäistensä seurasta pelikentillä massojen seassa.

Nintendo Wiille hiljalleen lipuvaa Conduit 2:ta ei pidetä yhtenä vuoden tyylikkäimmistä peleistä, huolimatta siitä mitä pelin kehittänyt High Voltage on saanut revittyä irti konsolista. Se on räiskintäpeli, joka ei ole timanttia jos nyt ei täyttä kuraakaan, mutta ominaisuuksiltaan se on yksi lajityyppinsä mittavimmista edustajista Wiillä. Mukana on esimerkiksi sellaisia hienouksia kuin yhteistyökampanja ja nettipeli. Conduit 2 onkin jokseenkin ainutlaatuinen pelialustalleen.

Tällaiset ominaisuudet eivät aiheuttaisi olkien kohautustakaan Xbox 360:lla tai PS3:lla. Mutta Wiillä, jota voidaan pitää ehkä sukupolvemme pelipentueen pahnanpohjimmaisena, Conduit 2 on tiukka ja harkittu paketti scifitoimintaa. Eikä tämä tietenkään ole ensimmäinen kerta, kun pelinkehittäjä on tähän yltänyt.

En suinkaan tarkoita, etteikö kaksi vuotta sitten julkaistussa ensimmäisessä osassa olisi ollut ongelmansa. Keskustellessani kehittäjien kanssa he tunnustivat avoimesti puutteet ja puhuivat siitä, missä kohdin heidän toiveet ja yleisön reaktiot poikkesivat toisistaan. High Voltage listaa muun muassa staattiset latausruudut, joita käytettiin elokuvamaisempien siirtymien sijaan, ja lukuisia muita yksityiskohtia, jotka johtuivat tiukasta kehitysaikataulusta.

Tämä on mainos:

Mutta se oli silloin. Nyt kaksi vuotta myöhemmin käsissä on kiillotettu ja nautittava siivu tieteissävytteistä räiskintää.

Peli alkaa rytinällä. Ensimmäinen taso sijoittuu myrskyisälle öljynporauslautalle, jota repii kappaleiksi mammuttimainen merikäärme. Se on selvä lavaste, mutta asiaan ei kiinnitä huomiota katsoessaan käärmeen käristävän liipaisinherkkiä vihollisia, jotka muuten ampuisivat luodeillaan pelaajan seulaksi.

Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että päähahmona keikkuu Michael Ford, hämärän organisaation agentti, joka lähetetään pysäyttämään muukalaishyökkäystä. Tehtävä ei siis onnistunutkaan vielä ensimmäisessä osassa, vaan öljynporauslautalla käy nopeasti selväksi, että tappamista on vielä tekemättä. Pelaaja joutuu sekunneissa tulitaisteluun, kun kannella olevat joukot eivät ilahdu agentin läsnäolosta.

Hyvän räiskintäpelin voi tunnistaa vihollisten tekoälystä, ja Conduit on täynnä perusvarmoja erikoisjoukkojen tyyppejä. Ystävällisesti ne antavat parannella haavoja, jos perääntyy puolustamaan ja muotoilemaan hyökkäystä, mutta hyökkäävät sivustasta, kun pelaaja siirtyy heidän reviirilleen.

Tämä on mainos:

Liipaisin pohjassa juoksentelu ei ole suositeltavaa, vaan peli panostaa suojautumiseen. Nappia painamalla itselleen voi luoda suojaa kaatamalla pöytiä ja laatikoita. Asevalikoimasta löytyy realistisia modernin sodankäynnin aseita (haulikoilla tappaminen onnistuu vain lähietäisyydellä ja lataaminen on hankalaa) sekä hienoja scifityylisiä vaihtoehtoja. Poimin yhden värikoodatun aseen, joka ampuu horisontaalista energiaa yhdellä asetuksella ja toisella ajastettuja räjähteitä.

Jälkimmäinen ominaisuus on hyödyllinen lautan ahtailla käytävillä, mutta koko peli lupaa laajan valikoiman erilaisia kenttiä, jotka todella auttavat ymmärtämään erilaisten aseiden tarpeellisuuden.

Pelaajalla on aina mukanaan All-Seeing Eye, osittain elävä pallo, joka voi hakkeroitua valvontalaitteiden keskusyksiköihin, tarjota objektiivisia neuvoja ja paljastaa piilotettuja ansoja. Se rytmittää Conduitin toimintaa rauhallisemmilla pähkäilyosuuksilla.

Pelissä on lisäksi paljon muuta arsenaalia. Lautan ylätasolla päästään tykkitornin puikkoihin, mikä liittyy kentän loppuhuipennukseen jättimäistä hopeaselkää vastaan. Kun möröstä oli jäljellä vain mustunut ulkokuori, ennakkoesittely jatkui moninpeliin, joka paljastaa sekin runsaasti erilaisia varusteita mukaan otettavaksi.

Seurasin ensin Horde-tyylistä pelimuotoa, jossa kaksi pelaajaa jahtasi vihollisia monitasoisen palatsin läpi. Lopulta kävin toimittajakollegoiden kanssa perinteisille hippasille nelinpelissä, joka säilyttää yksinpelin graafisen tason yllättävän hyvin huolimatta ruudun jakamisesta neljään osaan.

Ihmettelylle tuli nopeasti stoppi, kun tarkka-ampuja lasautti napin kupoliin jostain ylemmältä tasolta. Uudelleensyntymää odotellessa vaihdoin nopeasti varustusta ja yritin kiertää kaverin sivustaan - vain saadakseni haulikosta selkään toiselta kostoa hautovalta.

On mielenkiintoista nähdä, miten peli toimii 11 muun pelaajan kanssa netissä. Ensimmäisen persoonan räiskintää kaipaavien Wii-fanien ei onneksi tarvitse odottaa enää pitkään, sillä peli julkaistaan huhtikuun lopulla. Conduit 2:lla ei ehkä ole samanlaista HD-hohtoa kuin kilpailijoillaan, mutta siinä on runsaasti laadukasta sisältöä, ja jo siksi se ansaitsee hieman huomiota suurempien nimien rinnalla.

HQ
Conduit 2Conduit 2Conduit 2Conduit 2
Conduit 2Conduit 2Conduit 2Conduit 2
Conduit 2Conduit 2Conduit 2Conduit 2

Aiheeseen liittyviä tekstejä

0
Conduit 2Score

Conduit 2

ARVIO. Kirjoittaja Markus Hirsilä

Wiin FPS-rintamalla ei ole kovaa vilskettä. High Voltage on kuitenkin päättänyt tehdä asialle jotain. Laitoimme Markuksen kanavoimaan Wiin räiskintäuutuus paperille.

1
Conduit 2

Conduit 2

ENNAKKO. Kirjoittaja Gillen McAllister

Wii-räiskintä Conduit 2:ssa on ainesta kohtalaiseen kokemukseen, vaikka pelistä puuttuukin tehokonsoleiden seksikkyys.



Ladataan seuraavaa sisältöä