Duke Nukem Forever

Duke Nukem Forever on kärsinyt jälleen yhden myöhästymisen, mutta vaikka peliä ei vielä tässä kuussa saatukaan, järjesti 2K Games pienen maistiaisen ikuisuusprojektin verkkoräiskinnästä. Tyylikkäässä lontoolaisbaarissa pidetty tilaisuus tarjosi esimakua kahdesta kentästä. Toinen niistä sijoittuu maanjäristyksen runtelemaan kanjoniin, jossa rotkon pohja ja ylempänä olevat maantienpalaset luovat sodankäynnille kaksi tasoa. Toinen puolestaan leikittelee perspektiivillä keittiöympäristössä, jossa Duket on kutistettu hiiren kokoluokkaan. Ensin mainitussa pelattiin joukkuepohjaista, lipunryöstöä muistuttavaa Capture the Babea, jossa lippu on korvattu - kuinkas muuten - stripparilla. Jälkimmäisessä pelimuotona oli kaikki vastaan kaikki -tyyppinen Dukematch.

Pelaaminen vaikuttaa mutkattomalta tulitukselta, ja aseita on ripoteltu ympäri kenttiä. Haulikot ovat juuri niin ronskeja haulimyllyjä kuin kuvitella saattaa, Chaingun syö ammuksia innokkaasti (joskin tarkka tähtäys on oleellista) ja jäädytysase muistuttaa elefantilla kärpästen tappamista. Vain aloitusaseena toimiva pistooli tuntuu piinaavan alitehoiselta, ja laukaisua seuraava voimakas potku tekee siitä hyödyttömän kiivaammissa rynnäköissä. Selviytymisen kannalta onkin oleellista opetella muistamaan, missä lähimmät kunnon kanuunat piilevät.

Capture the Babe pakottaa läiskimään rimpuilevaa panttivankia takamuksille, kun tämä peittää pelaajan näkymän, mutta kahdesta kentästä röhönauruja herätteli silti useammin keittiö. Pikku-ukot hyökkäävät kuljetuslaatikoiden lomasta, kiipeilevät luudanvarsia pitkin hyllyille ja linkoavat itsensä edelleen työtasoille. Kypsymässä olevia hampurilaisia voi käyttää hyppyalustoina, joilla välttää polttavan grillin, ja avoimesta mikroaaltouunista löytyy raketinheitin. Gearbox on täyttänyt kentän tuopinkokoisilla Duke-nukeilla, mikä sai useat osanottajat avaamaan tulen vahingossa ja paljastamaan sijaintinsa.

Tilaisuudessa ei annettu nuuskia otteluauloja ja pelin valikoita tarkemmin, mutta sovituskoppialueelle oli vapaa pääsy. Changing Room mahdollistaa oman Duke-hahmon tuunaamisen pelissä avatuilla hatuilla, aurinkolaseilla ja liiveillä. Harmillisesti ainoa auki ollut asuste oli John Lennon -tyyliset pokat, eikä lukituista silueteista päätellen asuvalikoimasta paljastu jatkossakaan mitään järisyttävän poikkeuksellista - ehkä jopa yllättäen pelin huomioiden.

Vaikka asusteet eivät vielä hurmanneet, itse moninpeli huokuu jotain vanhaa ja tuttua. Siinä missä Splash Damage yrittää yhdistää nykyaikaisten verkkoräiskintöjen edistysaskeleet virtaviivaisempaan ja jännittävään muotoon, Duke tuntuu kaikin tavoin potkulta takaisin Doom-aikakauden otteluihin.

Tämä voi kuitenkin toimia Gearboxin eduksi. Nostalgiatrippi on nousemassa Duken merkittävimmäksi koukuksi, millä peli voi välttää ristiinnaulitsemisen nykyaikaisten hienouksien puutteesta. Pelissä ei ole perkkejä tai etenemissysteemiä, muttei myöskään bullshittiä. Vielä viisi vuotta sitten moninpeliräiskinnän, jossa ei ollut omaa jippoa, oli hankala kamppailla nousevaa Call of Duty -aaltoa vastaan. Duke hylkää epämääräiset ja paisuneet nippelit ja tukeutuu kaikkein yksinkertaisimpaan filosofiaan: etsi ja tuhoa. Nykymaailmassa Duke tarjoaakin impulsiivisen ja helposti lähestyttävän kokemuksen, joka tekee siitä enemmän NBA Jamin kuin NBA Liven. Tai toisin sanoen, rakastipa Big Maciä kuinka paljon tahansa, joskus ei vain voi vastustaa tavallista juustopurilaista.