Hitman: Absolution

Istumme IO Interactiven toimistossa Kööpenhaminan ydinkeskustassa, kun edessä olevalle suurelle ruudulle ilmestyy suurilla kirjaimilla teksti Hitman: Absolution. Tämä merkitsee tietyn kaljun palkkamurhaajan paluuta ja samalla pitkän odotuksen loppua. Kanssamme huoneessa istuu joukko pelin kehittäjiä, jotka ovat ilmiselvästi innoissaan päästessään pitkän salassapidon jälkeen esittelemään uutta peliään.

Nimi hälvenee ruudulta ja Agentti 47 tekee epätyypillisen kovaäänisen sisääntulon syöksymällä ikkunan läpi etualalle. Pukeutuneena tunnusmaiseen mustaan pukuun ja punaiseen solmioon hän näyttää kuitenkin terävämmältä ja vaarallisemmalta kuin aiemmin.

Pelinäyttämö avautuu Chicagon tuulisessa kaupungissa purkutuomion saaneessa, pitkään hylätyssä kirjastossa. Muovit peittävät tyhjiä hyllyjä. Osa huoneiden lattioista on jo romahtanut, ja ehjät pinnat ovat lintujen jätösten ja paksun pölyn peitossa. Ainoat valosäteet loistavat korkealta koristeellisista ikkunoista ja hätäuloskäyntien vihreänhimmeistä kylteistä. Yksi uloskäynneistä on myös palkkatappajamme pakoreitti. Päästääkseen sinne 47:n pitää kuitenkin selvitä tusinasta poliiseja, jotka ovat juuri rynnänneet sisään häntä vangitsemaan.

Hitman: Absolutionin ohjaaja Tore Blystad kertoo, että ruudulla pyörii juuri yksi pelin ensimmäisistä kentistä. Poliisi on saanut vihiä 47:n viimeisimmästä tehtävästä ja aloittanut laajan ajojahdin hänen kiinnisaamiseksi. Vaikka tavanomaiset aseet ja työkalut ovat nyt hänen ulottumattomissa, ei hän silti ole missään tapauksessa yhtään vaarattomampi.

Ei ole mikään salaisuus, että IO Interactiven Glacier-pelimoottori on alkanut näyttää pahoja vanhenemisen merkkejä. Kane & Lynch 2: Dog Days sai hieman piiloteltua pahimpia vikoja filttereillä ja heiluvalla kameralla, mutta pinnan alla moottori käy pahasti ylikierroksilla. Glacierin juuret ulottuvat itse asiassa niinkin kauas kuin aivan alkuperäiseen Hitmaniin, joka julkaistiin jo yli kymmenen vuotta sitten. Siksipä ei ole ihme, että uudempi teknologia on ajanut nestorista ohi.

Uutta Hitmania kehittäessään IO Interactivelle tuli ymmärrettävästi tarve antaa Glacierille niskalaukaus ja päästää vanha sotaratsu kärsimyksistään. Hitman: Absolution pyöriikin modernilla ja viimeiseen asti hiotulla Glacier 2:lla, moottorilla jonka on tarkoitus vauhdittaa IO:n pelejä pitkälle tulevaisuuteen.

Esittely todistaa välittömästi, että päätös on ollut täysin oikea. Hitman: Absolution näyttää hienolta. Valot, varjot ja partikkelitehosteet leikittelevät kauniisti keskenään, ja yksityiskohtaiset ympäristöt, hahmot ja animaatiot todistavat, että visuaalisesti paketti on enemmän kuin kunnossa. Demon perusteella pelin voi helposti sijoittaa nykykonsolien parhaimman näköisten pelien joukkoon.

Demon myöhemmissä vaiheissa ystävämme takaa-ajoon liittyy helikopteri, jonka valot pyyhkivät likaisia ikkunoita ja yrittävät savustaa palkkatappajan poliisien kynsiin. Rankkasade pauhaa ulkona ja pisarat kuulostavat hämmästyttävän realistisilta ropistessaan peltikattoon. Vihdoin 47 pääsee raittiiseen ilmaan, mutta mittatilauspuku kastuu nopeasti läpimäräksi ja mustanpuhuvaksi.

Vain hetkeä myöhemmin joudumme kuitenkin helikopterin hätyyttämänä palaamaan kirjaston sisätiloihin. Viisi tai kuusi konstaapelia haravoi pilkkopimeää huonetta, jota valaisevat vain taskulamppujen valokeilat ja kuun himmeä hehku pienistä ikkunoista. Hitman hiipii pimeyden turvin joukosta hairahtuneen poliisin taakse ja vie nopealla kuristusotteella kaverin tajuttomuuden maille. Muista ei tarvitse huolehtia; he ovat menossa väärään suuntaan ja tie toiselle hätäuloskäynnille näyttää selvältä.

Tässä esiin nousee yksi pelin täysin uusista ominaisuuksista - sellainen, joka saanee ristiriitaisen vastaanoton pelisarjan faneilta. 47:n hivuttautuessa suojan takaa ympäristön värit sumentuvat ja poliisit nousevat esiin loistavan kultaisen auran saattelemina. Välkehtivä viiva lattiassa paljastaa, että lähin sinivuokoista on kääntynyt suoraan kohti antisankariamme. Hiljainen salamurhaaja ottaa neuvosta vaarin ja piiloutuu välittömästi. Onneksi poliisi kääntää selkänsä ja jatkaa etsintäänsä toiseen suuntaan. Se on hänen viimeinen virheensä, sillä 47 nappaa maasta jatkojohdon ja saattaa nuoren miehen elämän loppuun nopeasti ja armottomasti.

Agentin uusi kyky on nimeltään Instinct eli Vaisto. Se on yksi IO yrityksistä korvata pelisarjan joitakin vanhentuneita pelimekaniikan osatekijöitä.

- Vanhat Hitman-pelit olivat mahtavia, mutta niiden haastavuus perustui melko tylyyn yritys ja erehdys -mekaniikkaan. Olemme halunneet luoda kokemuksen, joka vangitsee vanhojen pelien ytimen ja hengen, mutta samaan aikaan saattaa sen paremmin modernien pelaajien ulottuville, Blystad kertoo.

Pelattavuudesta vastaava suunnittelija Christian Elverdam jatkaa:

- Hitman on täydellisyyteen koulutettu ja viritetty tappaja, joka osaa lukea ympäristöään ja ennakoida saaliidensa liikkeitä. Pelaajat eivät (toivottavasti) sellaisia taitoja hallitse, joten halusimme Vaiston avulla näyttää, miten 47 näkee maailman, ja antaa selkeän kuvan tarjolla olevista vaihtoehdoista.

Aikaisemmissa Hitman-peleissä tilanteet selvisivät usein kantapään kautta, pakottaen pelaajan yrittämään samaa tilannetta kunnes "oikea" ratkaisutapa löytyi. Tätä luvataan olevan paljon vähemmän Hitman: Absolutionissa. Vaisto on tärkeä tekijä turhautumisten välttämisessä.

- Kuvittele olevasi tilanteessa, jossa olet nitistänyt vartijan kömpelösti ja toinen vartija on tulossa tarkistamaan tilanteen. Vaiston avulla kykenet näkemään, kääntyykö hän käytävän haarassa oikealle vai vasemmalle, ja pystyt tekemään tietoisen valinnan paljastumisen välttämiseksi. Emme tee valintaa pelaajan puolesta, mutta tarjoamme riittävästi informaatiota, jotta pelaajan ei tarvitse arvata suuntaa sattumanvaraisesti, selventää Elverdam.

Elverdamin mukaan aikaisemmissa sarjan peleissä annettiin usein ymmärtää, että pelaajalla oli valtavasti erilaisia vaihtoehtoja. Valinnanvara oli kuitenkin usein harhakuva, eikä selkeää kuvaa vaihtoehtojen seurauksista ollut. Kentän alussa tehty valinta saattoi vaikuttaa lopputapahtumiin tavalla, jota oli täysin mahdotonta ennakoida.

- Palkkatappaja ei arvaile, vaan tekee päätökset tiedon ja ammattitaidon perusteella. Vaisto on yksi keinoistamme auttaa pelaajaa valjastamaan 47:n taidot, nähdä mitä tekoälyhahmot aikovat ja sitä kautta tehdä johdonmukaisia valintoja.

Uuden ominaisuuden halutaan linkittyvän tiiviisti Hitmanin ydinpelattavuuden kanssa, ja sitä käytetään useaan otteeseen demon aikana. Kykyä ei voi kuitenkaan käyttää koko aikaa. Sitä varten pitää ansaita pisteitä suorittamalla äänettömiä iskuja ja muita toimia. Helpoimmilla vaikeusasteilla Vaistopisteitä ansaitsee tietysti enemmän, kun taas kaikkein vaikeimmalla, Puristilla, se ei ole käytössä lainkaan.

Hitman jatkaa hiljaista mutta tappavaa etenemistään läpi kirjaston. Yksi konstaapeleista kokee karun kohtalon pienen rintakuvapatsaan kautta. Improvisoitujen aseiden käyttö on oleellinen osa pelikokemusta. Toinen poliisi putoaa hienovaraisen töytäisyn saattamana parvekkeelta - suoraan lattiasta ammottavasta reiästä vielä yhden kerroksen alemmaksi. Kolmas väistetään kiipeämällä ylempään kerrokseen, kun Vaisto paljastaa kätevän kiipeämispaikan turvakaiteen laidalta.

Seuraavaksi saamme todistaa useita klassisia Hitman-liikkeitä. Ruumiita voi kantaa paikasta toiseen ja piilottaa pois näkyviltä. Pahaa-aavistamattomia vartijoita voi aseella uhaten pakottaa auttamaan vasten tahtoaan tai käyttää yksinkertaisesti ihmiskilpenä. Hetkessä 47 sabotoi rakennuksen sulakekeskuksen, ja koko rakennukset viimeisetkin valot sammuvat. Yhdeltä konstaapelilta lainatun univormun avulla kirjasto jää taakse 47:n siirtyessä viereiseen kerrostaloon. Ikävä kyllä poliisivoimat ovat rynnäköimässä myös tähän rakennukseen. Valeasu näyttää kuitenkin toimivan, ja Hitman yksinkertaisesti kävelee hälyn läpi ja ottaa hissin pohjakerrokseen.

Aulassa kaikki näyttää kuitenkin menevän päin honkia, kahteen otteeseen. Ensin lähestyvä iskuryhmä on vähällä paljastaa salamurhaajan. Vaiston käyttö kuitenkin pelastaa.

- Tämänkaltaisissa tilanteissa Hitman yrittää bluffata tiensä ulos umpikujasta esiintymällä valepukunsa edellyttämällä tavalla, paljastaa Elverdam.

Agentti 47 viittoo kädellään kohti rappukäytävää, samalla peittäen osan kasvoistaan, ja teeskentelee kuin joku olisi karannut sitä kautta. Iskujoukot menevät lankaan. Yksi jopa erehtyy luulemaan häntä kollegakseen nimeltä Foster ja kiittää vinkistä. Hupaisasti heidän poistuessaan toinen heistä kysyy "eikö hän irtisanoutunut?"

Vain muutama askel uloskäynniltä käry on käydä toistamiseen. Huone on täynnä upseereita ja SWAT-sotilaita. Epäilevät katseet hälvenevät välittömästi, kun agenttimme painelee itsevarmasti keskelle huonetta sijaitsevien donitsien luokse. Kuten sanotaan, paras piilopaikka on kaikkien silmien alla - poliisit eivät näe tässäkään tilanteessa metsää puilta.

Uusi Hitman saattaa kuulostaa paljon aikaisempaa helpommalta, mutta Blystadin mukaan näin ei ole.

- Yksi edellisosien ongelmista oli se, että jos ei ollut erittäin hyvä pelaaja, ei salamurhaajana toimiminen näyttänyt todelliselta ja ammattimaiselta. Tällä kertaa annamme pelaajille paremman mahdollisuuden oikeasti syventyä mestaritappajan rooliin. Haaste muodostuu enemmän tilanteen pitämisestä hallinnasta. Houkuttelemme pelaajaa jatkuvasti menettämään hermonsa psykologisesti painostavassa tilanteessa. Ylivarovaisia pelaajia yritämme puolestaan jatkuvasti painostaa käyttämään toimintapainotteisempia otteita.

Kaikki riippuu lopulta pelaajan omista tavoitteista ja kunnianhimosta. Vaikka Hitman: Absolution on huomattavasti edellisosia lähestyttävämpi, voivat haastetta etsivät nostaa panoksia yrittämällä täysin "puhdasta" suoritusta. Jokaisen kentän voi läpäistä tappamatta ketään muuta kuin maalikohteensa. Jos pelaaja kuitenkin äkätään, ei peli siihen pääty. Turvan ja täydellisen paljastumisen välissä on useita välitasoja. Vartijat eivät jokaisesta pienestä mokasta vielä nosta täyshälytystä, vaan tutkivat ensin tai kutsuvat esimerkiksi vain läheisiä apujoukkoja paikalle suojaamaan selustaa. Monissa tilanteissa on vielä mahdollista ottaa rajut otteet käyttöön ja eliminoida kaikki "ongelmakohdan" todistajat selviytyen tätä kautta tilanteesta eteenpäin.

Blystad korostaa, että kentän läpäiseminen täydellisesti kenenkään näkemättä edellyttää todellista täydellisyyden tavoittelua.

- Tiedämme, että pelisarjalla on vahva ja lojaali fanipohja, josta löytyy paljon hardcore-pelaajia. Tavoitteenamme on ollut luoda tarvittaessa todella haastavia pelialueita ja taata paljon uudelleenpelattavuutta. Jokaisen osan pelistä voi vetää monilla eri tavoilla ja kovimpien pelaajien on mahdollista löytää todella mielenkiintoisia ja henkilökohtaiselta tuntuvia tapoja saavuttaa tavoitteensa. Olemme luottavaisia, että pelistä löytyy kaikille jotain ja että pelin mittakaava on laajempi kuin koskaan ennen.

Kalju ystävämme on yhä teeskentelemässä nauttivansa donitsitreffeistä poliisien kanssa. Kapteeni kävelee sisään ja käskee tauolla olevia poliiseja liittymään etsintöihin. Siinä on mahdollisuutemme poistua huomaamatta, kunnes eräs toinenkin konstaapeli erehtyy luulemaan salamurhaajaamme Fosteriksi. Hän kysyy, milloin hän palasi palvelukseen. Hitman vastaa tyynesti olkansa yli "en koskaan lähtenytkään" ja kävelee ulos. Siellä 47 hipsii lähistöllä olevalle metroasemalle ja katoaa väkijoukkoon kuvan hiljaa paneroidessa synkkään ja sateiseen kaupunkimaisemaan.

Demo on tullut päätökseen. Vaikka siinä ei väkijoukkojen pelidynamiikkaa vielä esitelty, niin myös se on tärkeä ja iso osa peliä jatkotehtävissä. Optimointia on jouduttu tekemään valtavasti, mutta sen tuloksena pelimoottori kykenee näyttämään jopa tuhat pelihahmoa kerralla. Valtavien hahmomääriä hallitsevan tekoälyn luominen on yksi syistä, joiden takia IO:lta on kulunut jo neljä vuotta peliä pakertaessaan. Kuinka sitten väkijoukot tarkalleen toimivat, sitä ei kehitystiimi vielä halunnut paljastaa. Tavoitteena on kuitenkin heidän mukaansa päihittää Assassin's Creed tällä osa-alueella selvästi.

Väkijoukkojen lisäksi pelistä nousi esiin monia kysymyksiä, jotka IO halusi pitää salassa. Askarruttamaan jäi muun muassa, kuinka Vaisto toimii aseiden kanssa tai onko peliin tulossa moninpeliä. Juoni jäi myös täysin mysteeriksi. Miksi Chicagon poliisi oli niin täysimittaisessa hälytystilassa 47:n suhteen?

Vastauksia näihin kysymyksiin joudumme odottamaan jonkin aikaa, sillä julkaisu tapahtuu vasta ensi vuonna. Faneille voi hyvillä mielin onneksi kertoa, että uusi peli näyttää säilyttäneen tärkeimmän pelillisen ytimensä siitäkin huolimatta, että mukana paljon modernille pelaamiselle tuskallisen tyypillisiä ratkaisuja. Tätä synninpäästöä voi hyvillä mielin jäädä odottamaan. Hitman on viimein palannut.