Ennakossa Denshattack!, hullu ja vaativa arcade-peli, joka virkistää lajityyppiä

Videopelien eturintamassa on vähän tilaa yksinpelikokemuksille. Nykyään, kun suurten yhtiöiden kaikki huomio (ja budjetit) on sijoitettu yhä geneerisempiin ja persoonattomampiin game-as-a-service-tarjouksiin, pelaajien ainoa tapa löytää jotain "klassisempaa" on hakeutua riippumattomien kehittäjien pariin. Onneksi meillä on nyt enemmän pieniä luovia tiimejä töissä kuin koskaan ennen. Ja sieltä syntyy tietysti sellaisia epätodennäköisiä ja ihania asioita kuin Denshattck!

Undercoders on pieni espanjalainen studio, jolla on pitkä historia. Sen viimeisimpiin ja tunnetuimpiin teoksiin kuuluvat Treasures of the Aegean ja Koa and the Five Pirates of Mara. Jälkimmäisessä oli jo tietty suuntaus nopeatempoisiin tasoloikkiin ja tarkkaan hahmonohjaukseen, joka on jotenkin kehittynyt, ottanut vauhtia ja muuttunut lopulta oudoksi juna-arkaadipeliksi, jossa on paljon yhtäläisyyksiä Tony Hawkin peleihin ja nyt jo lopetetun Roll7:n Olli Olli -sarjan perintöön.

Dystooppisessa, mutta lähitulevaisuudessa Japania tuhoaa katastrofi, joka on pakottanut eloonjääneen väestön pakenemaan eristettyihin pallokaupunkeihin eri puolilla maata. Ainoa tapa kommunikoida toistensa kanssa on luotijuna eli Shinkansen -rautatiejärjestelmä, eikä matka ole helppo: katkaistut, tuhoutuneet tai yksinkertaisesti kulkukelvottomat radat tarkoittavat, että maailma panee toivonsa parhaisiin junankuljettajiin, Denshattakereihin. Ja tässä kohtaa me astumme kuvaan mukaan nuorena jakelutyttönä, joka yhtäkkiä huomaa kilpailevansa maan parhaasta junankuljettajasta.

Kun tämä lähtökohta on animesarjan arvoinen, otamme ohjaimet haltuumme ja nousemme raiteille, ja sen lisäksi, että Denshattack! on hyvin nopea, huomaamme heti, että se on erittäin tarkka. Ohjaus on erittäin hienovarainen ja reagoi täsmällisesti, mikä on ensimmäinen este, joka on ylitettävä. Sen lisäksi, että sinun on opittava ottamaan mutkia (Mario Kartin kaltaisella driftillä), sinun on myös hypättävä ratojen yli ja tehtävä ammattilaisluistelijan arvoisia temppuja, vaihdettava pintoja, lennettävä metsien ja rakennusten yli ja rukoiltava, ettet törmää johonkin 500 km/h nopeudella. Mutta teet sitä paljon. Se voi aluksi vaikuttaa hämmentävältä, mutta jopa minä, jolla on hyvin vähän kokemusta tämäntyyppisistä peleistä, sain siitä otteen ja pääsin maaliin, vaikka jätänkin aika-ajon siihen, kun lopullinen versio ilmestyy 17. kesäkuuta.

Siihen mennessä minun on nimittäin opittava tekemään olliet, kickflipsit ja 720º-käännökset 50 tonnin junan kanssa ilmassa ja samalla ylittämään vesiputous, joka kulkee kahden pilvenpiirtäjän raunioiden välissä. Denshattackissa vaadittavien ilmeisten ajotaitojen lisäksi toinen pääasia, jonka varassa tämän upean pelin radat kulkevat (sen verran voin jo paljastaa), on sen upea taide. Sen lisäksi, että itse muokattavassa junassa ja modernin Japanin taustoissa ja asetelmissa, jotka ovat täynnä mainoksia, neonvaloja ja värikkäitä julisteita, on kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin, Denshattackin estetiikka tuo mieleen animesarjan. Niinpä näet kanji-merkeillä kirjoitettuja sanoja tai onomatopoeettisia ääniä, kun jarrutat, liukastelet tai lisäät vauhtia, kun käyt läpi tehoiskuja, jotka ovat yhtä värikkäitä kuin tausta. Ja vaikka kaikki tapahtuu sekunnin murto-osassa, musiikki, värit, vauhti ja kiskojen kipinät luovat yhdessä jotain todella erikoista.

Kuten alussa totesin, yksinpelikokemuksiin ei ole helppo murtautua, eivätkä arcade-nimikkeet ole enää niin suosittuja kuin ennen, mutta toivon ja luotan siihen, että kaikki, jopa ne, jotka eivät koskaan ole päässeet laudan päälle Tony Hawk Pro Skaterin tai Olli Olli Worldin kanssa, kokeilevat Denshattack!, joka saattaa olla yksi tämän kesän tuoreimmista ja houkuttelevimmista kokemuksista.