Marvelin Eternals on alusta asti vaikuttanut hieman liian kunnianhimoiselta projektilta. Nyt kyseessä on kokonainen joukkue taivaallisia kuolemattomia olentoja, jotka pysyttelivät sivussa silloinkin, kun Thanos teki universumissa tuhoja. Vaikuttikin siltä, että Eternals on Marvelin versio klassisesta seikkailutarinasta. Ohjaajana on Oscar-voittaja Chloé Zhao.
Pohjoisamerikkalaisten katsojien suuri enemmistö tuntuu olevan sitä mieltä, että pieleen meni. Mukana on liikaa taustatarinaa, liikaa henkilöhahmoja ja liiaksi kliseisiä käänteitä. Onhan kyseessä spektaakkeli, mutta ei kuitenkaan tehokas tapa esitellä iso joukko kokonaan uusia henkilöhahmoja.
Eternals on silti onnistunut fantasiaeepos, joka paljastaa korttinsa heti muutaman ensiminuutin aikana. Toiminnallinen ooppera on miltei lapsenomainen, ja siksi siinä on omanlaistaan charmia. Kokonaisuus kuitenkin kyykkää oman painonsa alle.
Eternals-poppoo on ytimeltään joukko vartijoita, jotka suojaavat Maata Deviant-pahiksilta. Näitä pahiksia ei ole koskaan ennen nähty Marvelin elokuvissa, ja he ovatkin niitä mielenkiinnottomimpia vastavoimia aikoihin. Deviantit ovat olleet olemassa jo 7000 vuotta, ja hajautuneet halki maailman. Thanosin touhu saa sitten aikaan uudelleen aktivoitumisen, ja kymmenen Eternals-heppua joutuvat yhdistämään voimansa Maan suojelemiseksi. On siis aika astua ulos kaapista.
Kymmenen kokonaan uuden henkilöhahmon ahtaminen vain 157 minuuttiin on iso urakka, ja elokuva suosiikin muutamaa enemmän kuin toisia. Esimerkiksi Gemma Chenin Sersi ja Richard Maddenin Ikaris jättävät muun muassa Angelina Jolien Thenan varjoonsa. Tämä ei kuitenkaan ole Eternalsin ongelma, eikä ole myöskään rytmitys. Itse asiassa Eternals on yksi parhaiten näytellyistä Marvel-elokuvista.
Tarinallisesti ei vain ole tarpeeksi tilaa luoda ja toteuttaa kokonaisuus niin kuin se vaatisi esittelyineen, persoonineen, pahiksineen ja niin edelleen. Elokuva käykin läpi jonkinlaista muistilistaa suoritettavista asioista, ja usein kokonaisuus ratkeilee saumoistaan.
Ohjaaja kyllä yrittää. Kuvausjälki on kaunista, ja niin maisemat kuin käytetyt väritkin ovat katsomisen arvoisia. Deviantit näyttävät niin tylsiltä kuin olla voi, mutta Eternals-hahmot itse ovat asetetuissa maisemissa kauniita ja onnistuneita. Lyhyesti sanottuna elokuva on erittäin kaunis katsella. Valitettavasti samaa ei voi sanoa Ramin Djawadin sävellyksestä. Äänet ovat tylsiä ja liukuhihnalta tuotetun perinteisen tuntuisia. Lisää rohkeutta olisi kaivattu sävellyksiin tyyliin Dyyni tai Star Wars: The Mandalorian.
Kokonaisuutena Eternals on silti tiivis eeppinen fantasia, joka tarjoaa ennen kaikkea silmäkarkkia, hyvin toteutettua toimintaa ja tunteisiin vetoavia hetkiä. Ohjaajan työn tulos on epätasainen, sillä aikaa ei yksinkertaisesti ole ollut tarpeeksi.