Etherborn

Etherborn kuuluu niihin peleihin, jotka voi ottaa esille puhuttaessa siitä, ovatko videopelit taidetta vai eivätkö ole. Koukuttava musiikki ja pastellisävyiset maisemat tuovat mieleen PS3-pelin Journey. Etherborn on kuitenkin selvästi pulmatehtäviä painottava, ja ideana on manipuloida painovoimaa ongelmien ratkaisuna. Harmillisesti Etherborn ei kuitenkaan pysty kaikkea potentiaaliaan hyödyntämään.

Päähenkilönä on erikoinen humanoidi, jonka kaikki sisäelimet ovat näkyvissä. Oliolla ei niin ikään ole käsiä tai edes kasvoja. Seikkailun aluksi mystinen ääni kutsuu pelaajaa puhuen arvoituksin. On aika lähteä kapuamaan taivaisiin asti kohoavaa puuta. Eteneminen tapahtuu kenttiin jaettuja pulmia ratkoen hyvinkin lineaarisesti. Tarinaa ei voi luonnehtia erityisen kiinnostavaksi, ja juonen seuraaminen on ajoittain vaikeaa.

Etherbornin värikkäät maailmat ovat itsessään pulmia, ja painovoimaa muuttamalla voi vaikuttaa siihen, miten paikkoihin pääsee. Jokaisessa kentässä on tietty määrä valkoisia palloja, jotka on poimittava kyytiin. Tämä siksi, että palloja tarvitaan kytkimien käyttelyyn, jotka puolestaan muuttavat ympäristöä avaten tien poispääsyyn. Tässäpä se Etherbornin ydin pelattavuuden osalta onkin. Lisähaastetta tuovat mukaan myrkylliset lammikot ja liikkuvat palikat.

Harmillisesti liian suuri osa pulmien ratkaisuista on silkkaa arvaamista, sillä ei ole mitenkään päin selvää, missä järjestyksessä valkoisia palloja kannattaa poimia. Osa kentistä on puolestaan niin laajoja, että suuri osa ajasta menee ihan vain niissä edestakaisin liikkuessa. Onneksi yrittää saa juuri niin monta kertaa kuin tarve vaatii.

Etherbornin läpäisemisessä menee aikaa vain kolme tuntia. Peli koostuu pääasiassa neljästä erilaisesta kentästä. On lisäksi huomattava, että merkittävä osa peliajastani kului paikkojen ihmettelyyn ja uusintayritysten tekemiseen. Mukana on myös New Game Plus, jossa kentät ovat samanlaisia kuin ennenkin, mutta kerättävät pallot on ripoteltu uudella tavalla. Tämä tarjonnee innokkaimmille pelaajille syyn lähteä uudelle kierrokselle.

Etherborn on parhaimmillaan omanlaisensa tunnelman luomisessa. Kirkkaasti väritetyt maisemat ja painovoimaa muuttamalla kiertyvät maastot ovat kauniita katsella. Rauhoittava valikoima musiikkia on omiaan luomaan pulmien ratkomisen tunnelmaa sekin. Tällä tavalla pelaaja pääsee ylitse ajoittaisista turhautumisen hetkistä.

Etherborn ei missään nimessä ole täydellinen peli, mutta se on silti kokemisen arvoinen. Peli on harmillisen lyhyt, ja painottaa liiaksi yritystä ja erehdystä ratkaisuissaan.