Everspacesta (Rockfish Games, 2017) on jäänyt mieleen upeat grafiikat mutta myös haastava vaikeustaso ja sen myötä liiallinen grindaus. Useiden viivästysten ja julkaisujen siirtämisen jälkeen näyttävä avaruusseikkailu sai jatkoa PC:lle jo huhtikuussa, ja on saatu nyt nykykonsoleille avaruutta valloittamaan heittäen samalla vanhemmat konsolisukupolvet ulos ilmalukosta. Jatko-osassa vaikeustasoa voi säätää, joten kehittäjät ovat ainakin jotain oppineet.
Useita vuosia ensimmäisen Everspacen tapahtumien jälkeen, Adam Roslin eli yksi selvinneistä kloonipiloteista yrittää löytää poispääsyä DMZ:lta ja samalla paikkaansa universumissa, jossa Okkarin ja ihmiskunnan välinen jännite vain kasvaa. Vältellessään siirtomaalaivastoa Roslin pääsee osaksi massiivista ryöstökeikkaa, joka joko vie turmioon tai mahdollistaa uuden elämän.
Everspace 2 on muutettu ensimmäisen pelin roguelike-tyylisestä suoraviivaisesta etenemisestä vapaasti avaruutta koluttavaksi tarinavetoiseksi seikkailuksi. Muutoksen myötä tarina ottaa pelistä vetovastuun ja pelaajalla on vapaampi ote käydä sitä läpi omaan tahtiinsa. Harmillisesti kerronta on jäykkää ja geneeristä jättäen Roslinin varsin etäiseksi ja tapahtumat mielenkiinnottomiksi. Vaikka pelaaja pääsee osaksi moninaisia tehtäviä ja koluttavia kulmia avaruudessa riittää yllin kyllin, kylmäkiskoinen meno ei jaksa pitkään kiinnostaa.
Tarina kuljettaa pelaajaa läpi laajojen avaruusalueiden erilaisten taistelu-, puolustus- ja keräilytehtävien nimissä. Vaikka tavoitteet muuttuvatkin tehtävästä toiseen ja mukana on välillä pienimuotoista pulmailua, pysyy toiminta lähes muuttumattomana joka kerta. Pelaajan pitää mennä jonnekin tiettyyn pisteeseen tekemään jotain, jonka seurauksena tapahtuu avaruustaistelu. Avaruuskaupungit ja planeetan pinnalla tapahtuvat toimeksiannot sentään vähän värittävät tapahtumia, vaikkei sisältö näissäkään oikeastaan juuri muutu.
Sen minkä Everspace 2 häviää tarinankerronnassa, voittaa se pelimekaniikoissa. Kolmannen persoonan perspektiivistä kuvattu alus tottelee monipuolista ohjausta todella sulavasti. Alusta voi liikutella näppärästi jokaiseen ilmansuuntaan ja pyörittää kummankin akselin ympäri täysin vapaasti. Aluksen kokonaisvaltainen ohjaus tarvitsee lähes jokaista ohjaimen nappia ja taistelukykyinen hallinta vaatii totuttelua, mutta oppimisen jälkeen lentely on todella palkitsevaa.
Avaruustaistelun ohella Everspace 2:ssa isossa roolissa on tavaroiden keräily ja niiden hyödyntäminen muun muassa paremman avaruusaluksen saamiseksi, joka vastaa avaruuden alati suurenevia uhkia. Avaruus on pullollaan hajonneiden alusten osia, mineraaleja ja muuta tauhkaa aina uusien laitteiden pohjapiirustuksia ja avaruusaluksen maaleja myöten. Pelaaja voi muun muassa kerätä räjäyttämiensä alusten jäämistöä tai vaikka louhia mineraaleja suoraan asteroidien kyljestä. Kerättyä tavaraa voi myydä eteenpäin, yhdistää paremmaksi tavaraksi tai käyttää sellaisenaan. Tavaroiden hyödyntämisen ohella pelaaja voi tehostaa hahmonsa taitoja kehitysluokan nousuista saaduilla pisteillä. Pelin todella monipuolinen nikkarointi on varsin monimutkainen, ja vaatii hieman pidempää tutustumista ennen kuin kaiken ymmärtää varsinkaan, kun peli ei kovin selkeästi jokaista kuviota käy läpi.
Everspace 2:n avaruuslentely ja taistelut näyttävät oikein kivoilta. Tyhjää avaruutta täyttävät erilaiset avaruuden kappaleet, leijailevat alusrauniot ja taustalla olevat planeetat ja tähdet. Upeiden valoefektien avulla luodaan kylmän kaunista tyhjiön tunnetta, jota lämmittävät näyttävät tykistötulet, ohjusiskut ja räjähtävät alukset. Asteroidien pinnoilla elävät oudot kasvustot eivät oikein istu muuten realistiselta tuntuvaan ilmeeseen ja planeettojen mittasuhteet ovat hieman vinksallaan varsinkin lähelle tultaessa. Välivideot on luotu 3D-grafiikan sijaan yksittäisistä kuvista, joissa tapahtuu pientä liikettä. Tyyli on hyvin luonnosmainen ja jättää pelistä halvan vaikutelman, vaikka kuvissa ihan hyvää tunnelmaa paikoittain onkin. Näyttävän ensimmäisen Everspacen jäljiltä jatko-osan visuaalisesta ilmeestä uskalsi odottaa paljon, mutta lopputuotos kieltämättä oli pienoinen pettymys. En juuri näe eroa aikaisempaan, eikä peli tue edes HDR-järjestelmää Xboxilla (ainakaan vielä). Xbox Series X:llä peli pyörii kitkattomasti eikä latauksissakaan kauaa kestä, tosin mustien kautta siirtymiset töksäyttävät tunnelmaa vähän väliä.
Everspace 2:n äänisuunnittelukin on hieman pielessä. Ääninäyttely on ihan sujuvaa antaen hahmoille persoonallisuutta, mutta sitä vesittää hieman geneerinen ja ei niin innostava dialogi. Ääniefektit jäävät häiritsevän ponnettomiksi. Avaruusalusten makeat konetuliaseet, laserit ja ohjukset kuulostavat kaikki visuaalista ilmettään nuhaisemmilta syöden tunnelmaa tulitaistoista. Suurin ongelma kuitenkin äänipuolella tulee musiikista. Pelin musiikit on taidokkaasti tehty ja monin paikoin huomiota herättäviä, mutta harmillisesti ne eivät istu juuri ollenkaan pelin tilanteisiin. Taistelutilanteita fiilistellään rauhallisella tunnelmamusiikilla, kun taas tutkimustilanteissa tempo nousee ja musiikilla pedataan jotain jännittävää (mitä ei kuitenkaan koskaan tule). Välivideoiden keskusteluissa taas naksuttelee jonkinlainen ambient-kikkailu, josta jää epäselväksi, onko kyseessä musiikkia vai ovatko avaruusaseman tukkeutuneet putket hajoamassa taustalla.
Ensimmäisen Everspacen jälkeen jatko-osaa odotti mielenkiinnolla. Kunnollisia avaruusseikkailuja on edelleen aika harvassa, ja roguelitemaisen rakenteen muuttaminen tarinavetoiseksi seikkailuksi vaikutti hyvältä idealta. Harmillisesti potentiaalisesti mielenkiintoinen tarina hautautuu tylsän kerronnan ja geneerisen tekemisen alle. Visuaalisesti näyttävä Everspace 2 ei kuitenkaan tee huomiota herättäviä harppauksia ilmeensä suhteen verrattuna ensimmäiseen osaan. Musiikit eivät istu tunnelmaan laadukkaasta toteutuksesta huolimatta. Pelimekaanisesti avaruusaluksella lentely pitkin avoimia korpimaita ja vihollislaivueiden rei'ittäminen on kuitenkin palkitsevaa puuhaa, ja tavaran keruussa sekä hyödyntämisjärjestelmissä riittää puuhasteltavaa tunnista toiseen.