Exographer yhdistää tieteen ja pulmailun

Olen aina ollut kiinnostunut Metroidvanioista. Arvostan tutkimista, uusien taitojen löytämisen iloa, ja toki sitä edistymisen tuntumaa, minkä pelit tarjoavat. Olen kuitenkin aina ollut enemmän niiden pelien suuntaan, jotka painottavat toimintaa. Adrenaliini virtaa vaativien pahiksien kanssa, ja esteistä selviäminen salamannopeiden refleksien avulla on aina vedonnut enemmän kuin turhan hankalien pulmien ratkominen.

Exographer on tutkimista ja pulmia painottava Metroidvania. Siksi olin sekä innostunut että epäilevä. Ajatus pelistä yhdistämässä tiedettä ja avaruusseikkailua on kutkuttava, mutta samalla huoli nousee pulmailusta, mikä saattaa olla turhauttavaa. Silti lupaus yksityiskohtaisesta avaruusmaailmasta yhdessä tieteeseen nojaavan tarinan kera houkuttivat niin paljon, että oli pelattava.

Alusta asti Exographerin pikselitaide otti otteeseensa. Jokainen kenttä on suunniteltu yksityiskohtaisesti, ja se kutsuu tutkimaan itseään. Tunnelma on eläytymiskelpoinen, ja ajoittain se muistuttaa paljon Scavengers Reignia. Kyseessä on minisarja tähtien välisen rahtialuksen selviytyjistä, jotka huomaavat olevansa jumissa oudolla planeetalla paikallisten kasvien ja eläinten armoilla.

Exographerissa pelaaja on InI eli oudolle planeetalle jumiin jäänyt tutkija. Tehtävänä on selvittää sukupuuttoon kuolleen sivilisaation salaisuudet, ja kohdata joukko haasteita ja pulmia siinä matkalla. Apuna ovat työkalut ja kyvyt, kuten kamera salattujen kohteiden löytämiseksi. On sitten selviydyttävä esteistä ja ratkottava pulmia suuressa maailmassa, jossa on yli 20 kenttää ja kuusi erilaista maastoaluetta. Värimaailma on ajoittain yhtä mahtava kuin Scavengers Reignissa.

Pelinkehityksessä ovat auttaneet oikeat tiedemiehet, ja tämä tuo omanlaistaan todentuntua. Pulmien pohjalla ovat tieteelliset periaatteet. Näin ollen jokainen pulma ei ole vain haaste ratkaistavaksi, vaan samalla on mahdollisuus oppia jotain uutta. Näin lisätään mukaan kerros todentuntuisuutta pelattavuuteen, mikä usein pulmapeleistä puuttuu. Toisin sanoen pulmia ratkaistaan niiden itsensä takia eikä siksi, että pelin tarina niin vaatisi.

Kuitenkin pelattavuus toi mukanaan myös haasteita. Ajatus pulmien ratkomisesta käyttäen fysiikan periaatteita ja ympäristön tarkkailua on kiehtova, mutta jäin useita kertoja jumiin. Jotkut pulmat vaativat syvällisempää tieteellisten perusteiden hallintaa kuin mitä osasin odottaa. Pelissä on kyllä mukana kiinnostavia työkaluja, kuten The Expansesta muistuttavat magneettiset saappaat, ja molekyylitiheyttä muuttava voimakenttä. Silti pulmien monimutkaisuus aiheutti ajoittain turhautumista.

Pelin epälineaarinen rakenne on hyvä asia, koska silloin maisemia voi tutkailla vapaasti. Minulle tämä usein tarkoitti eksymistä ja harhailua yrittäen selvittää, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Vaatimus pulmien ratkaisuksi vuorovaikuttaa monin eri tavoin ympäristön kanssa on joskus liikaa. Uskon kuitenkin, että pulmailun veteraanit tästä innostuvat.

Ongelmista huolimatta on sanottava, että peli on hyvä. Salaisuuksien etsiminen ja erilaisten maastojen tutkiminen pitävät otteessaan. Exographerin maailma on täynnä yksityiskohtia ja yllätyksiä, jotka innoittavat olemaan utelias. Nostan esiin ennen kaikkea pelin tunnelman (joka - kuten mainitsin - tuo mieleen Scavengers Reignin), joka käyttää tiedettä merkityksellisenä osana pulmissa. Tarinan ja pelattavuuden kesken vallitsee tasapaino. Kaikessa on oma logiikkansa tarinallisesti, kiitos tieteen. Jopa kuollessa saa mahdollisuuden materiasiirtyä takaisin. Kaiken merkityksellisyys on ehdottomasti yksi Exographerin vahvimpia osasia.

Exographer tarjoilee siis haasteita, jotka saattavat olla turhauttavia sellaisille kuin minä, jotka eivät ole pulmailun asiantuntijoita, tai joilla ei ole tarpeeksi kärsivällisyyttä. Painopiste tieteessä ja tunnelmassa tekevät pelistä vetoavan. Koen pelin olevan sopiva kaikille, sillä tieteelliset osuudet eivät ole liian monimutkaisia vaan sellaisia, joita moni on nähnyt ja kokenut elokuvissa, TV-sarjoissa ja kirjoissa.

Exographer on peli, joka tarjoaa hyvää tutkimisen ja tieteen ystäville, mutta samalla muutkin voivat pitää hauskaa ratkoessaan tieteellisiä pulmia. Taiteen, musiikin ja tarinan yhdistelmä luo eläytymiskelpoisen kokemuksen, joka on haastava, mutta vaikea vastustaa. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen peli. Sillä on keinonsa haastaa ne, jotka uskaltautuvat pelaamaan.