Exoprimal yhdistää tulevaisuuden kaukaisen menneisyyden kanssa

Pääsin kokeilemaan Exoprimalia ennakkoon, ja Capcom antoi testata paitsi pääasiallista pelimuotoa Dino Survival, myös näytti ison osuuden tarinaa ja hahmonkehitystä. Nyt ottavat mech-koneet mittaa dinosauruksista.

Testaamani Exoprimalin versio oli vielä varsin varhainen sellainen. Jo tässäkin pääsin näkemään syitä siihen, mihin peli sijoittuu, mistä dinosaurukset ovat peräisin ja miten ne aiotaan pysäyttää viileissä mech-puvuissa. Exoprimalin tarinan keskiössä on tekoäly nimeltä Leviathan. Kolme vuotta ennen pelin tapahtumia Bikitoa Islandilla Leviathan kutsui maan pinnalle karmean määrän dinosauruksia, ja sen jälkeen vastaavia dinojen ilmaantumia on pulpahdellut siellä ja täällä.

Aluksi pelaaja on osa satunnaista joukkoa torjumassa dinosauruksien hyökkäyksiä. Pian oma alus tekee pakkolaskun, ja pelaajan hiljainen hahmo Ace on nyt kummallisella saarella. Pian siirrytäänkin ajassa taaksepäin Bikitoa Islandille kolmen vuoden päähän. On siis pelaajan ja muiden mech-kuskien tehtävänä tuhota dinosauruksia ja kisata joukkueina toisia vastaavia vastaan Leviathanin suunnittelemissa peleissä.

Lähtökohdassa on paljon sisäistettävää. Tarina ei ole keskeisessä osassa, mutta Exoprimalin tarina on riittävän hauska, ja henkilöhahmot ovat viihdyttäviä, joskaan eivät mieleen jääviä. Tarina on suoraan sidoksissa moninpelin pelaamiseen. Välivideoita katsellaan ja keinoja Leviathanin päihittämiseen avautuu pelaamalla. Ajatus vaikuttaa kiinnostavalta, ja jossain määrin käy järkeen. Tärkeintä on kuitenkin se, että pelattavuuden on oltava poikkeuksellisen hauskaa ja tyydyttävää.

On sanottava, ettei Exoprimal täysin tee asioita niin hulluttelevasti kuin pitäisi. Dino Survivalissa paukutellaan ensin joukko dinosauruksia, isompia liskoja ja lopuksi vastapuolen joukkue. Siitä huolimatta tuntuu, että se täysi potentiaali jää saavuttamatta. On kuitenkin sanottava, että peliseuran löytäminen oli hankalaa tässä vaiheessa.

Dinosauruksien ampumisesta puuttuu kaivattua munaa, sillä iskuissa ja tulittamisessa ei ole riittävää massan tuntua. Ihan kohtuullisen hauskaa kyllä oli, mutta samanlainen tunnelma kuin vaikka Left 4 Deadissa ja Vermintide 2:ssa loistaa poissaolollaan. Lisäksi pelikokemus ei tuntunut riittävän vaihtelevalta, sillä pelkkä ammuttavan liskon muuttuminen toiseksi ei siihen riitä. Sitten kokeilin muita pelaajia vastaan PvP-pelaamista, ja sitten alkoi tapahtua.

Dino Survival muuttuu lopuksi otteluksi 5v5, kun Leviathan selvittää, kuka ansaitsee jäädä henkiin. Tehtävänantona on muutama hauska työ, ja lisäksi oikeat pelaajat koettavat ottaa hengiltä dinosauruksien ohella. Tällöin Exoprimal on kaoottisimmillaan. Kaikki osat eivät toimi saumattomasti yhdessä, mutta lopputulos on ehdottomasti riittävän viihdyttävää niin katsella kuin pelata.

En ole nähnyt vielä kaikkea Exoprimalista, mutta lähtökohta on mielenkiintoinen. Mech-koneet vastaan dinosaurukset on hauskaa, mutta vielä puuttuu paljon sellaista, joka tekisi tästä mukiinmenevän moninpelikokemuksen.