Fable II

Xboxille ja Windowsille julkaistu Fable oli mainio roolipeli, jota pelikansa pitää kuitenkin pettymyksenä. Tuotantovaiheessa annettuja suuria lupauksia ei pystytty täyttämään, vaan osa suurista visioista jouduttiin karsimaan pois. Sittemmin Lionhead Studiosin keulahahmo Peter Molyneux on myöntänyt lupailleensa liikoja ensimmäiseen Fableen liittyen. Jatko-osan ominaisuuksia onkin hehkutettu rauhallisemmin. Fable II ei petä fanejaan, vaan valloittaa sisällöllään.

Fable II alkaa brittihenkisestä Albionin maasta noin 500 vuotta ensimmäisen pelin tapahtumien jälkeen. Pelaaja omaksuu pelin nais- tai miespuolisen päähahmon osan nuorena orpona Bowerstonen kaupungissa. Alun traagisten tapahtumien jälkeen pelaaja joutuu pakenemaan kaupungista mystinen nainen turvanaan. Kasvettuaan vanhemmaksi sankarin on aika lähteä maailmalle tutkimaan nuoruutensa tapahtumia kosto mielessään. Pelin tarina itsessään ei siis sisällä mitään mullistavaa, mutta kerronta toimii hyvin pitkin peliä. Varsinaisen pääjuonen läpipeluu ei kestä juuri kymmentä tuntia pidempään, mutta Albionissa on paljon nähtävää ja koettavaa sen lisäksi.

Pelissä tehdään alusta alkaen selväksi, että pelaajan valinnoilla on merkitystä. Lyhyen lapsuusvaiheen aikana tehtyjen ratkaisujen vaikutus nähdään pelaajan palatessa kotikulmilleen nuorukaisena. Ajan kuluessa pelialueilla törmää usein tuttuihin paikkoihin ja hahmoihin, joihin aikaisemmat päätökset ovat vaikuttaneet. Välillä vaihtoehdot ovat hieman mustavalkoisia, mutta siitä huolimatta oman kädenjäljen näkeminen tapahtumien edetessä tuntuu mukavalta. Päätökset vaikuttavat myös oman hahmon kehitykseen sekä muiden mielipiteisiin sankarista. Hahmonkehitystä seurataan yksioikoisen hyvä-paha -jaottelun sijaan myös muilla mittareilla. Hahmosta voi tulla esimerkiksi hyvätahtoinen mutta turmeltunut, eikä tie oikeamieliseksi sankariksi tunnu aina omimmalta pelimaailman tarjoamien houkutuksien joukossa.

Tehtävien tekemisen ja juonen seuraamisen ohessa pelaajalle löytyy monenlaista tekemistä. Albionissa on lähes välttämätöntä tehdä jotain työtä tarinan varrella, sillä tehtävien suorittamisesta ei jaeta rahaa. Alueilla voi työskennellä esimerkiksi seppänä, baarimikkona tai vaikkapa palkkionmetsästäjänä. Perinteisiä ammatteja hoidellaan minipeleissä. Reaktionopeutta vaativien töiden tekeminen saattaa välillä tuntua puuduttavalta, mutta löysin itseni välillä takomassa miekkoja rahankiilto silmissä, vaikka käytännössä puuha ei napin painamista ihmeellisempää olekaan. Ammattitaidon karttuessa myös työstä saatavan rahan määrä kasvaa, ja rahalle löytyy lukemattomia käyttötapoja.

Sijoittaminen on tunnetusti kannattavaa, ja pelaajan kannattaakin hankkia itselleen kiinteistöjä sitä mukaa kun varallisuus sallii. Liiketiloista ja asuinrakennuksista saa tuloja, mutta viimeistään naimisiin mennessään pelaaja joutuu hankkimaan perheelle asunnon. Puoliso nimittäin ottaa pian lähtöpassit, jos huomaa parinsa olevan koditon. Sosiaalisen elämän lisäksi alueilta voi vaikka haeskella aarteita uskollisen koiransa kanssa. Lemmikki on näkyvä osa sankarin elämää, sillä se on mukana pelin alkuvaiheista lähtien. Koirasta on myös käytännön hyötyä myös seikkaillessa, sillä se haistaa aarteet ja viholliset sekä auttaa pelaajaa taisteluissa. Mustille voi opettaa myös temppuja, ja vanhan tiedon mukaan naiset ovat heikkona nelijalkaisiin. Pelaajan paras ystävä seuraa isäntäänsä tai emäntäänsä uskollisesti, ja siihen huomaa kiintyvänsä pelin mittaan. Erinomaisesti toteutettu koira on pelin kirkkaimpia valopilkkuja.

Albionin maailma on toteutettu hienosti. Ympäristöt ovat monipuolisia, ja vaikka alueet eivät ole täysin vapaasti seikkailtavissa, on lähes joka paikkaan sijoitettu alueita elävöittäviä, kiinnostavia yksityiskohtia. Ääninäyttely on toteutettu ensiluokkaisesti, ja käsikirjoituksesta löytyy lukemattomia hauskoja juttuja. Peliin mahtuu niin vehreää luontoa kuin synkeää linnoitustakin, ja väripaletista on Fable II:ssa löytynyt muutakin kuin harmaan eri sävyjä. Seikkailun helpottamiseksi voi käyttöön ottaa maahan piirtyvän valopolun, joka opastaa seuraavaan määränpäähän ajoittaista sekoilua lukuun ottamatta. Tunnetuille alueille on myös mahdollista pikamatkustaa valikosta, joka säästää pelaajan monelta turhalta juoksumatkalta.

Osa sankareiden elämää on taistelu Albionin pahiksia ja muita olentoja vastaan. Taistelujärjestelmä toimii muutamalla napilla. Lähitaistelulle, ampumiselle ja taialle on omat nappinsa, joiden toiminta monipuolistuu kokemuksen karttuessa. Esimerkiksi lähitaisteluun on mahdollista hankkia voimakkaampia hyökkäyksiä, joiden käyttö vaatii napin pohjassa pitämistä ja kohteen valitsemista ohjaintapilla. Taisteleminen on parhaimmillaan näyttävää ja hauskaa, mutta kohteen valinnassa saattaa välillä kohdata turhauttavia ongelmia. Lisäksi tekoäly on lähes jatkuvasti pulassa pelaajaa vastaan, sillä rosmot saattavat seistä paikallaan, vaikka vieressä seisovaa kaveria ammuttaisiin.

Kehityspisteet jakautuvat pelaajan käyttämien taistelutoimintojen mukaan, ja pisteillä voidaan kehittää kyseisen tyylin ominaisuuksia. Järjestelmä ei välttämättä ole kovin tasapainoinen, ja lähitaistelussa tarvittavien voimaominaisuuksien kehittäminen helpottaa elämää muita ominaisuuksia enemmän. Ampumataidon kehittäminen huippuunsa palkitsee kuitenkin mahdollisuudella ampua vihollisia kaukaa vaikka nivusiin. Loitsuista löytyy monia hyödyllisiä vaihtoehtoja, jos on valmis hyväksymään taikomisesta pelaajan ihoon jäävät merkit.

Fable II:n viat on helppo unohtaa monipuolisen sisällön edessä. Pelimaailmaan on helppo uppoutua tunneiksi, vaikka juonta ei seuraisi ollenkaan. Tiukasti tarinaa tarkastellen peli saattaa tuottaa pettymyksen, mutta vaikka kiinteistösijoittaminen tai päähenkilön perhe-elämä ei kiinnostaisikaan, kannattaa pelille antaa mahdollisuus. Vapaa tekeminen on yllättävän hauskaa.