Fairy Tail perustuu samannimiseen animeen ja mangaan. Sarjan faneille on ilo kertoa, että tutut hahmot ovat mukana myös pelimuodossa, ja hyvin onnistuneesti. Jos taas sarja on entuudestaan outo, on pieni alkuperehdytys paikallaan.
Fairy Tail näyttää varsinkin välivideoissaan kuin suoraan televisiosta otetulta. Tarina alkaa vuoropohjaisella taistelulla, joka perehdyttää pelimekaniikan perusteisiin esitellen samalla päähenkilöt. Tarina seuraa joukkoa, jotka kuuluvat taikakiltaan nimeltä Fairy Tail maassa nimeltä Fiore. Useamman vuoden kuluttua takaisin paikan päälle palatessaan joukko huomaa, että kilta on nähnyt parempiakin päiviä. Näin käynnistyy jälleenrakennus, suhteiden uudelleenluominen ja oman killan kunnianpalautus.
Kaksi päähenkilöä ovat animesta tuttuja: vahva mies Natsu, joka kaataa lohikäärmeitä ja taikoo tulta, ja toisaalta Lucy, joka vähäpukeisena blondina taikoo... taikaa. Koin ongelmaksi sen, miten lukuisat naiset pelissä esitetään. Erityisesti taisteluosuudet olivat epämiellyttäviä katsella. Esimerkiksi punapäinen soturi Ezra joutuu varkauden kohteeksi, ja varastettu paketti sisälsi alusvaatteita. Tällainen huumori ei tehoa minuun.
Tarina itsessään ja sen pelattavat hahmot ovat hyviä. Lucyn ja Noran ohella mukana on puhuva kissa Happy. Aina kun tarinassa kerrotaan jotain sarjaan syvemmin liittyvästä pompahtaa erillinen tietolaatikko valikkoon, jonka voi halutessaan käydä lukemassa. Nämä selventävät osiot on kirjoitettu hyvin, ja hoitavat mallikkaasti tehtävänsä.
Myös vuorovaikutus eri henkilöhahmojen välillä on hyvin toteutettu. Ongelmana ei olekaan siis tarina tai sen kerrontatapa, vaan japanilaisen ääniraidan pohjalta tehty englanninkielinen tekstitys. Tekstiä on niin runsaasti, että perässä pysyminen on ajoittain vaikeaa. Tämä tuntuu kummalliselta, koska esimerkiksi Yakuza-sarjassa vastaavaa ongelmaa en ole koskaan kokenut. Syy lienee se, että Fairy Tailissa lukemista on yksinkertaisesti liikaa. Tämä on kuitenkin vain oma ongelmani, eikä vaikuta pelin arvosanaan.
Taistelut osoittautuivat parhaaksi osuudeksi kokonaisuudessa sen tarinan ohella. Vuoropohjaiset tappelut luottavat maastossa olevaan ruudukkoon, jossa eri hyökkäykset vaikuttavat eri määrään ruutuja. Pelaaminen on hauskaa, ja tuntuu loogiselta. Erityisesti taikahyökkäykset näyttävät komeilta, joskin ajan kuluessa niiden katseleminen alkaa tuntua tylsältä. Kokemustasojen karttuessa käyttöön tietenkin saa uusia taikoja. Mukana on myös hyökkäyksien yhdistämisen mahdollisuus muiden hahmojen kanssa. Kaikki toimii hyvin yhteen ja kuten jo sanoin, taistelumekaniikka on se paras osuus koko pelissä.
Fioren maa on sekin hieno. Killan tukikohtana toimii kaupunki, joka tuo mieleen klassisen fantasian viboja. Kokonaisuutena pelimaailma näyttää siltä, että siinä todellakin on eletty ja asuttu. Joskus kohdattavia niin sanottuja NPC-hahmoja voi jututtaa, ja saada heiltä apua tehtävien suorittamiseen.
Toisin sanoen Fairy Tail on hyvin toteutettu JRPG, jossa on hyvä tarina henkilöhahmoineen. Se toinen mahtava juttu on vuoropohjainen taistelu taikoineen. Olisin silti halunnut englanniksi puhutun ääniraidan enkä pitänyt siitä, miten peli esitti naishahmonsa.