Digitaalinen jakelu mahdollistaa nykyisin sen, että markkinoilla on runsaasti toinen toistaan taianomaisempia pienemmän kokoluokan ja -budjetin indiepelejä. Saksalaisen Okomotiven FAR: Lone Sails on yksi tällainen peli, ja nyt on saatu jatkoa. Kehittäjät itse kutsuvat jatkoa termillä "companion piece", ja nimenä on Far: Changing Tides. Vaikka kyseessä ei ehkä olekaan täysiverinen jatko-osa, on sama taianomainen paikan tuntu edelleen läsnä, ja idea pienestä henkilöstä ohjastamassa isoa masiinaa.
On tärkeää pitää odotukset maltillisina, kun lähestyy Far: Changing Tidesia. Se mikä toimi ennen, on todennäköisesti edelleen paikoillaan. Siksi ehkä peliä kutsutaankin juuri termillä "companion piece" selvän jatko-osan sijasta.
Tarinassa maailma on loppunut, ja päähenkilö on pulassa. Toe haluaa jättää taakseen jo kauan sitten hylätyn tulvan alle jääneen kaupungin. Sitä ei kerrota, miten alkutilanteeseen on päädytty. Vihjeitä toki annetaan, mutta kyseessä on kuitenkin selvästi jatkoa ensimmäiselle pelille. Päähenkilö ui kaupungin ulkopuolelle, löytää itselleen kelluvan aluksen, ja jatkaa sillä matkaa. Aloitus on erikoinen, ja sama koskee ensimmäistä pelituntia muutenkin.
Ajan kanssa alus monipuolistuu paljonkin, mutta ensimmäiset 40 minuuttia kuljetaan vain tuulella ja purjeilla. Sea of Thievesia pelanneet tietävät, miten hankalaa on purjeiden asetteleminen tuulen mukaan. Kokemus saa pelaajan tuntemaan itsensä voimattomaksi. Onneksi moottori muuttuu pian pääasialliseksi voimanlähteeksi. Näin alkaa aluksen hoitaminen ja päivittäminen unohtamatta tietenkin kaikenlaisten kohdattavien ongelmien hoitamista, kuten letkujen paikkaamista.
Peli on näkymältään niin sanottu 2,5D, sisältää vaihtelevasti onnistuneita tasoloikkajaksoja ja käyttää edeltäjäänsä verrattuna samanlaisia pulmia. Mukana on esteiden poistamista, ohjainten kääntelyä, junanvaunujen ja vesitornien asettelua ja niin edelleen. Meno on siis tuttua, eikä monikaan asia ole edeltäjästä muuttunut. Tämä ei kuitenkaan ole huono asia.
Far: Changing Tides on hyvin toteutettu kokemus, joka näyttää hyvältä, ja mahtavan musiikin on tehnyt Joel Schoch. Kyseessä on matka, jossa ei paljoakaan puhuta, selitetä tai edes näytetä, mutta mieleen kokonaisuus jää. Pulmat ovat älykkäitä, ja aluksen päivittäminen pitävät mielen virkeänä.
Ongelmia tuottaa vesi, joka on liukasta, epävakaata ja irrallista. Far: Changing Tides menettää tietyn verran vakautta pelattavuudessaan sillä, että peli sijoittuu veden päälle. Toinen ongelma liittyy tarinaan, sillä jonkinlainen selkeämmin edistyvä rakenne olisi tehnyt hyvää. Muuta kuin se, että nyt otetaan alus alle ja paetaan. Tarvetta useammille henkilöhahmoille tai runsaammalle dialogille ei ole, mutta hieman lisää tarinankerrontaa ympäristön avulla olisi ollut paikallaan. Nyt lopputuloksena on, ettei pelaaja välttämättä ole kauhean kiinnostunut tapahtumista. Ehkä tämä on tarkoituskin, mutta jonkinlainen syvällisempi maailma olisi voitu pelaajalle kertoa, koska Okomotivella on selvästi ajatus luomansa maailman taustoista.
Far: Changing Tidesin lähtökohta on hyvä. Pelaaja ohjaa suurikokoista - joskin haurasta - alusta, joka vaatii jatkuvaa huomiota. Lisäksi menossa oleva matka on elämän ja kuoleman kysymys. Kokonaisuus toimii, mutta ilman selviä jatko-osalta vaadittavia parannuksia ja lisäyksiä tämä kokonaisuus ei toimi enää uudestaan.