Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.
Muutaman vuoden takainen indiepulmailu Far: Lone Sails (Okomotive, 2018) teki vaikutuksen omaperäisellä ideallaan ja vahvalla tunnelmallaan. Suureksi yllätyksekseni pelin jatko-osa seilasi juuri myyntiin, mikä tarkoittaa, että olen enemmän kuin innoissani, sillä näin tunnelmalliset pelit ovat harvassa.
Far: Changing Tides ei selittele ensimmäisen pelin vertaakaan tarinaansa. Tekijät selvästi olettavat, että pelaajille ensimmäinen peli ja sen maailma ovat jo tuttuja. Onneksi tarina tai sen puute ei vaikuta pelaamiseen, vaan eteneminen on pääasia ja sen ympärille sijoittuva toiminta tarpeeksi itsensä selittävää. Lähinnä Changing Tides myötäilee ensimmäisen Far-pelin toimintaa yksinäisen matkailijan seikkailusta autioituneessa maailmassa pieniä pulmia ratkoen.
Hahmon ydintoiminnot ovat yksinkertaisesti sivuttainen liikkuminen tatilla, hyppy ja erillinen keräily- ja toimintakäsky. Yksinkertaisesta ohjauksesta kuoriutuu kuitenkin hauskan monipuolinen toimintamalli, sillä pelkän hahmon ohjailun sijaan pelaajan on tarkoitus pitää yllä ja liikuttaa isoa vedessä liikkuvaa ajoneuvoa, mikä toimii pelin koukkuna. Hahmolla pitää ravata pitkin alusta nostelemassa purjeita ja polttamassa kerättyjä roskia riippuen siitä, minkälaiset sääolosuhteet milloinkin vallitsevat aluksen liikkumiseksi. Tämän lisäksi muun muassa moottoria pitää vähän väliä viilentää ja korjailla, sekä purjeiden asentoa muutella optimaalisen tuulen hyödyntämiseksi tai eteen tulevien esteiden väistämiseksi. Aluksen ohjailun lisäksi pelaajan pitää ratkoa pieniä vastaan tulevia ympäristöllisiä pulmia, jotta aluksen tielle tulleet esteet väistyisivät.
Vaikka jatko-osassa aluksen hallinta ja sen ominaisuudet ovat huomattavasti monipuolisemmat ensimmäisen Far-pelin vastaaviin, on Changing Tidesin aluksen ulkopuolinen anti ehkä hieman vähäisempää. Tuntuisi, ettei pulmia ole tarjolla aivan yhtä kattavasti eikä sää juuri aiheuta ongelmia matkaan niin kuin edeltäjänsä. Pelkkää matkantekoa on nyt selvästi enemmän, mikä ei ole ongelma hauskan koneenhoitomekanismin - mutta myös miellyttävän kaihomielisen tunnelman - ansiosta.
Graafisesti Far: Changing Tides onnistuu omaksumaan tyylitellyn minimalistisen ilmeen. Maailma on kääritty hillittyihin harmaan sävyihin, joka luo uskottavaa aution maailman tuntua. Asianmukaisilla huomioväreillä kiinnitetään katse oleellisiin asioihin, ja tehostetaan mahdollisten jännitteiden ja ongelmien visualisointia. Mallit ovat yksityiskohtaisia ja varsinkin kuljettavan aluksen monipuolista koneiston toimintaa seuraa haltioituneena. Xbox Series X:lle ei tuota ongelmia pyörittää peliä, eivätkä lataukset häiritse matkan tekoa.
Visuaalisen ilmeen mukaisesti pelin äänimaailma on myös varsin minimalistinen. Muutamia ääniefektejä on lisätty tehostamaan yllättäviä tilanteita mutta muuten pelaaja lähinnä kuulee koneen puksutusta ja tuulen suhinaa. Yksinäisen matkan tunnetta korostetaankin oivallisesti rauhallisella ja vähäeleisellä musiikilla. Kaihomieliset sävelet siivittävät oivasti hahmon matkaa läpi kuolleen maailman ja nostavat esiin tunteita ja mietteitä matkaa tehdessä.
Far: Changing Tides jatkaa onnistuneesti matkaa aikaisemman osan aloittamalla tiellä. Ehkä uutuuden viehätys on jo hieman kadonnut jatko-osan myötä, eivätkä tapahtumat tunnu niin monipuolisilta tai merkittäviltä kuin ensimmäisessä osassa. Tästäkin huolimatta kyseessä on upeasti toteutettu tunnelmallinen pulmailu, josta persoonallisuus huokuu vahvasti ulos ja tekemisen meininki saa hyvälle tuulelle. Noin viiden tunnin läpäisyaika menee kuin siivillä, ja yllättävän lopun jälkeen jää innoissaan odottamaan jatkoa.