Fargo (HBO Max), 5. kausi on loistava

Jon Hamm (Mad Men, The Town, Top Gun: Maverick) on Roy Tillmanin roolissaan lihava, vihainen, murhanhimoinen, korruptoitunut ja erittäin uskonnollinen ilman omatuntoa. Fargon viidennellä kaudella Hamm tekee hyvää työtä. Kausi on muistettava, merkittävä ja kummallinen. Hauskaa unohtamatta.

Tasapaino vallitsee verisen väkivallan, pahantahtoisen, vihan ja mustan huumorin kesken. Moinen on varmasti hyvin vaikea saavuttaa kenelle tahansa ohjaajalle ja varsinkin käsikirjoittajalle. Sarjan puuhamies eli showrunner Noah Hawley on näyttänyt osaamisensa varsinkin tässä viidennessä kaudessa.

Tarina on selvästi parempi kuin aiemmilla kolmella kaudella, ja sama pätee valittuihin näyttelijöihin. Nyt kerrotaan "todellisuuteen pohjautuva" tarina, jossa laiha kotiäiti perheensä kanssa elää rauhallista elämää Minnesotan osavaltiossa varastetun henkilöllisyyden turvin. He ovat paenneet viereisestä osavaltiosta sheriffi Tillmania ja väkivaltaista avioliittoa. Asianlaita tietenkin selviää, ja Tillman aikoo hakea ex-vaimonsa takaisin kotiin apuvoimien kera. Näin ex-vaimon pimeä puoli tulee esiin, ja seurauksena on väkivaltaa ja kostoa. Juonenkäänteet muuttuvat alati kummallisemmiksi kauden edetessä, ja käsitellyt teemat ovat loistavia. Aiheina ovat ainakin uskonnolliset käsitykset, luokkajako ja uskollisuus. Dialogi on kautta linjan kaunista ja suorastaan runollista.

Useat näyttelijät ovat hyviä, mutta eivät kaikki. Jennifer Jason Leigh on suorastaan huono röyhkeänä biljardöörinä, kun taas Hamm on ajoittain niin hyvä, että oksat pois. Nimenomaan Roy Tillman on niin muistettavan paha, että sitä haluaa vain nähdä lisää. Fargo ei ole ollut näin hyvä sitten ensimmäisen kautensa.