Fast & Furious: Arcade Edition

Varsinkin viimeisimmät Fast & Furious -elokuvat ovat olleet aikamoista höpötystä, eikä samaisen aiheen pelit ole oikeastaan yhtään parempia, josta hyvänä esimerkkinä toimii Fast & Furious Crossroads (Slightly Mad Studios, 2020). Tämä ei kuitenkaan tuntunut estävän Cradle Gamesia tuomasta muutaman vuoden takaista, aiheeseen liittyvää pelihallikaahailua kotikonsoleille.

Fast & Furious: Arcade Edition ohittaa elokuvan hahmot ja keskittyy pelkästään autoilla kaahailuun. Yhtenäistä tarinaa pelillä ei ole ja kokonaisuus koostuu yksittäisistä tehtävänannoista, jotka myötäilevät elokuvan tapahtumia kassakaapin kiinniottamisesta ohjuksen räjäyttämiseen. Olipa kyseessä mikä tahansa lennokas tehtävä, se muuttuu pelissä kaahailuksi pitkin vaaroja vilisevää kenttää, joka pitää suorittaa ennen annetun ajan loppumista.

Huvittavan ristiriitaisena lisänä tehtävä ajetaan aina ryhmänä mutta kavereiden vaaroista varoittavista huudoista huolimatta nämä ryhmän muut jäsenet yrittävät kiilata pelaajan radalta ja estää etenemästä koko matkan ajan. Jos pelaaja ei tule ennen muita ryhmänsä kavereita ensimmäisenä maaliin, peli on ohi, vaikka kellossa olisi vielä aikaa jäljellä. Tosin tälläkään ei ole mitään väliä, sillä peli jatkuu kaikesta huolimatta seuraavaan tasoon. Itse asiassa pelaajan valittua yksinpelin tai jaetun ruudun kaksinpelin, jotka ovat pelillisesti täysin identtisiä, peli tarjoilee samaa kuutta rataa peräkkäin jatkuvalla syötöllä ilman mahdollisuutta keskeyttää pelaamista ja palata valikkoon vaikka vaihtamaan asetuksia. Tätä varten en keksinyt muuta tapaa kuin palata työpöydälle, sulkea pelin ja käynnistää sen uusiksi.

Fast & Furious: Arcade Edition on kuvattu auton takaa antaen laajan kuvan ajettavasta radasta. Tämä tulee tarpeeseen, sillä autojen vauhti on suorastaan naurettavan kova (pelin mainosvideossa vauhtia on hidastettu runsaasti). Suurin osa ratojen esteistä ja hienouksista jää mieleen vasta useamman pelikerran jälkeen, kun silmät alkavat tottua luonnottomaan kaahailuun. Kuin katsoisi Fast & Furious -elokuvia pikakelauksella kuumehoureissaan.

Tekijät ovat varmaan ajatelleet, että tarpeeksi nopea vauhti ei vaadi juuri auton hallintaa, sillä pelin ohjattavuus on halkoa vaille kauhea. Autoa kontrolloidaan sivuohjauksen, kaasun, jarrun ja turbon voimin. Yksi ohjaimen napeista on varattu musiikin vaihtoon. Tatilla auton sivuliikkeen hallitseminen on niin herkkää, että pienikin hipaisu iskee auton välittömästi lähes poikittain ja sen myötä lähimpään seinään jopa suoralla tiellä. Jarrusta ei juuri tarvitse välittää, sillä meno jatkuu eteenpäin lähes hidastumatta vaikka pyörähtäisitkin ympäri kylkimyyräillessä betoniporsaiden kanssa tai ajaisitkin seinään. Peli jopa laittaa autot kaahailemaan ilmassa kunnes saavutetaan jotain konkreettista renkaiden alle, jos esimerkiksi vuorelta hyppy sillalle on jäänyt lyhyeksi.

Kaasun alta auton saa tekemään myös temppuja. Tuplanäpäytys kaasua saa auton keulimaan hetkellisesti, mikä näennäisesti antaa lisävauhtia hurjasteluun aina samaisen kirjaimellisen "wrum wrum" -äänen säestyksellä valitusta autosta riippumatta. Samaisella komennolla auto tekee ilmassa voltteja pystysuunnassa, eikä edes keskipisteensä ympäri, mikä tekee muutenkin naurettavasta toiminnosta vielä entistäkin typerämmän näköistä. Asiaa pahentaakseen toiminnolla ei tunnu olevan visuaalisuutta kummoisempaa tarkoitusperää. Erillinen turbo-komento toimii keulimista pidempään lisävauhtina. Tämä toiminto piti oppia osittain tuurilla, sillä asetuksissa opastettiin vain "painamaan nappia" aktivoidakseen sen. Nappia ei siis kerrottu valikoissa erikseen vaan se paljastui pelin tiimellyksessä. Toiminnolla ei kuitenkaan pelin kannalta ole juuri merkitystä, sillä tyypillisen kuminauhatekoälyn sijaan Fast & Furious: Arcade Editionin niin sanotut vastustajat vastaavat pelaajan vauhtiin tarkasti kuin liimattuna auton runkoon. Maaliin tuleminen ensimmäisenä tuntuukin olevan enemmän tekoälyn fiiliksen armoilla kuin omien ajotaitojen ansiota.

Ajettavat kentät ovat ilahduttavan monipuolisia ja yksityiskohtaisia. Lukuisat vaarat, dynaamiset ansat, oikotiet ja salareitit antavat hyvää elämää suurempaa toiminnantunnetta pelille muistuttaen mainiosta Split/Second: Velocity (Black Rock Studio, 2010) -pelistä. Mutta siinä missä Split/Second: Velocity oli laadukas ja näyttävä peli, Fast & Furious: Arcade Edition ei ole. Pelin grafiikka on autuaasti vuosikymmeniä liian vanhan näköistä. Mallit ja ympäristöt ovat kohtuullisen selkeitä, mutta tekstuurit ovat varsin yksinkertaisia eikä mitään moderneja efektejä tai valaisua käytetä. Nopea vauhti antaa paljon anteeksi teknistä alisuoriutumista, mutta kyllä tämä sekamelska muistuttaa enemmän 2000-luvun alun kolikkopeleistä kuin 2025 vuoden konsolilaadusta. Sentään peli pyörii hurjaa vauhtia Xbox Series X:llä, jopa jaetun ruudun kaksinpelissä, eikä latauksissakaan kestä pitkään.

Pelin ääniefektit ovat geneerisyydessään yllättämättömiä ja tylsiä. Ihan sama minkä auton peliin valitsee, sillä hyvin samanlaiset, jos ei jopa samat moottorin ja turbon murinat, ovat kuultavissa. Jonkinlaista metallin kilinää ja kolinaa kuuluu törmäyksissä, mutta variaatio on minimaalista. Tunnelmaa luovat napakat elektrobiitit, joita on jokaiselle tasolle yksi. Vaikka kuutta biisiä voi vaihtaa kesken ajamisenkin, musiikit tulevat nopeasti tutuiksi.

Vaikka kolikkopelistä ei voi odottaa kovin syvällistä pelikokemusta, ja Fast & Furious -teema luo tietynlaiset ennakko-odotukset, en kuitenkaan ollut valmis ihan tällaiseen lopputulokseen. Ei riittänyt, että pelimekaanillisesti Fast & Furious: Arcade Edition on yltiökelvotonta jöötiä, mutta kun pelillisesti ja myös kerronnallisesti pelissä ei oikein ole logiikkaa, saati juuri järkeä, en tiedä mitä tekijät ovat miettineet. Toki varsinkin kaverin kanssa kaahaillessa peli tarjoilee muutamat naurut, mutta kun sisältö on käyty läpi alle 20 minuutin, ei suhteellisen halvalta tuntuva noin 25€:n hintakaan tunnu reilulla tämän kikkareen kohdalla.