Fast Racing Neo

Fast Racing Neo ei turhia taustojaan selittele. Aloituskuvassa välähtää tyylikäs tulevaisuuden rakettimenopeli, jonka jälkeen päästään vähäsanaiseen aloitusvalikkoon. Rajoittuneessa valikossa on valittavana erilaisia pelitiloja yksinpelin, moninpelin ja verkkopelin väliltä eikä muuta. Turhat infot ja asetukset loistavat poissaolollaan ja suurin osa pelitiloistakin pysyy kiinni kunnes yksinpeliturnauksen ensimmäinen osio on suoritettu. Kun turnauksen vaikeustasoakaan ei voinut valita vapaasti ennen helpoimman pelitilan suorittamista, olo oli kuin pässillä hyvin tiukassa narussa.

Kun optimoinnista nauttivalta mieleltäni oli riistetty lähes kaikki elämänilo, Fast Racing Neo sentään antoi valita aluksen kolmesta vaihtoehdosta. Aluksien erot mitattiin perinteiseen tyyliin nopeudella ja kiihtyvyydellä. Yksi aluksista kiihtyi nopeammin, toinen kääntyi vikkelämmin ja kolmas oli kahden ensimmäisen keskiarvo. Alukset myös erosivat toisistaan ulkonäöllisesti, jokainen tyylikkäästi omalla tavallaan.

Vähän halvan oloisen aloituksen jälkeen peli pääsee vauhtiin. Aluksilla lennetään todella hurjaa vauhtia ja Wii U pyörittää yksityiskohtaista grafiikkaa pykimättä yksinpelissä 60 kuvan sekuntivauhdilla. Pelin grafiikka on kaikin puolin tyylikästä ja saa persoonallista lisähöystöä näyttävistä linssifilttereistä, esimerkiksi lian ja veden merkeissä. Hitaasti liikkuessa kentissä on huomattavissa suttuisia tekstuureja, mutta kun suuri osa pelistä päästellään menemään hanat auki, niin värikylläistä vauhtihurmosta katsoo kokonaisuudessaan oikein mielellään.

Fast Racing Neon alukset eivät omaa minkäänlaisia aseita, vaan tyypillisten nitrojen lisäksi pelin koukku tulee aluksen värin vaihtelusta. Tiettyä nappia painamalla aluksen värin voi vaihtaa lennossa oranssin ja sinisen väliltä. Radoissa on näiden värien mukaisia kaistoja ja portteja joihin ajamalla oikean värisenä alus ampaisee vielä hurjempaan vauhtiin tai esteitä väistelevään ilmalentoon. Muihin aluksiin voi törmäillä mutta ainoastaan näissä hurjissa vauhdeissa siitä on haittaa vastustajalle. Enimmäkseen peli kuitenkin painottaa itse ajamista kuin pelaajien välistä kahakointia. Näistä ominaisuuksista ja vinkeistä harvasanainen peli mainitsee ainoastaan kenttiä ladatessa yksittäisillä lauseilla, joten hetki meni oivaltaessa, että mistä oikein on kyse. Edes Wii U -ohjaimen näyttöön ei oltu laitettu muuta kuin samainen pelikuva, jonka hyöty tämmöisenään jää satunnaisten vessasessioiden aktivoimiseen.

Niinkin hauskaa kuin kaahailu hurjissa vauhdeissa on, pelin armottomat kuminauhavastustajat saavat aikaan turhautumista. Pelin helpoimmallakaan tasolla ei ole varaa kovinkaan paljoa mokailla jos haluaa päästä pokkaamaan pokaalia kolmen parhaan joukkoon ja läpäistä turnaukset. Tässä vaiheessa myös pelin surullisen yksinkertainen menurakenne nostaa päätään, kun pieleen mennyttä turnauksen osakilpailua ei voi ottaa kesken uusiksi. Jos siis matikkapää riittää laskemaan, etteivät jäljellä olevien osakilpailujen voittopisteet enää riitä pääsemään kolmen parhaan joukkoon, turnausta on turha edes pelata loppuun. Ainut tapa pärjätä pelissä on vain opetella radat ulkoa, mikä on harmillisen vanhanaikainen ja rasittava ratkaisu.

Se mikä menuissa ja pelin selittelyssä on säästetty, löytyy pelillisestä sisällöstä. Fast Racing Neo tarjoaa 16 eri rataa, joissa pääsee hurjastelemaan kymmenellä eri aluksella. Kenttien ulkonäkö ja tyyli vaihtelee piristyttävän paljon ja vaihtelevuuteen on selvästi panostettu. Löysin itseni väistelemässä tulipalloja planeetan kamaralla ja välillä taas oikaisin vesiputousten läpi tai leijuin avaruudessa meteoriitteja väistellen. Monipuolisten ympäristöjen lisäksi jokaisesta kentästä löytyy jokin omaperäinen este, kuten jättiläisrobotin tömistely tai kivivyöry ajoradalle. Uusia ratoja ja aluksia peli availee turnauksissa saavutettujen voittojen myötä.

15 euron hinta ja päälle 500 megan koko eivät olleet ne parhaimmat lupaukset laadukkaasta pelikokemuksesta, kun otin Fast Racing Neon testiin. Pelattuani nielen kuitenkin ennakkoasenteeni ja nostan hattua tekijätiimille, joka on saanut ahdettua paljon hyvännäköistä ja monipuolista sisältöä näin pieneen tilaan. Vaikka huonot suunnitteluratkaisut ja Wipeout-plagiointi aina aloituskuvaa ja sitä säestävää teknoraitaa myöten saavat irvistämään, peli kyllä silti viihdytti hetken hintansa edestä.