Final Destination: Bloodlines on sitä samaa kuin aina ennenkin, ja niin sen pitää ollakin

Final Destination on palannut, ja olisi epäreilua kutsua elokuvaa miksikään muuksi kuin toiston toistoksi, mikä puolestaan on toiston toiston toistoa... mutta ei sillä ole merkitystä. Paremminkin minusta on lohduttavaa, että on olemassa jatko-osia, jotka tietävät mitä ovat, tietävät mitä menestykseen vaaditaan, tietävät mitä yleisö haluaa ja kieltäytyvät muuttamasta menestysreseptiä. Mikään ei ole lopullista ("final"), sillä aina on lisää tulossa, ja tässä tapauksessa kuoleman itsepäisyys on yhtä viihdyttävää kuin kahdessa ensimmäisessä elokuvassa.

Tarina on oikeastaan samanlainen kuin aina ennenkin. Nainen ennustaa joukkokuolemaa, varoittaa monia ihmisiä, menee itse turvaan ja välttyy näin yksisuuntaiselta matkalta ikuisuuteen. Kuolema ei kuitenkaan luovuta niin helposti, ja kun loikataan 1950-luvulta nykyaikaan, käy selväksi, että kuoleman tahto on palannut aikeenaan tuhota kokonainen vanhan naisen sukulinja. Kaikki kuolee, kaikki kuolevat, ja selviytyminen vaatii taitoa ja varovaisuutta.

Stefani (Kaitlyn Santa Juana) palaa kotiin perheensä luo varoittaakseen kaikkia kuoleman lähestymisestä, ja silloin kuolemia alkaa sattua vanhaan hyvään Final Destinationin malliin. Iso osa elokuvasarjan vetovoimasta, jos minulta kysytään, on ihmisten eri tavoissa kuolla, ja tässä Bloodlines osuu maaliinsa. Pois lukien ikoninen tukkirekkakohtaus elokuvassa Final Destination 2 (ylittämättömän hyvä), on Bloodlines mielestäni kekseliäs ja siten viihdyttävä kuolemissaan mukaan lukien se, kun bimbo murskaantuu jäteautossa kameran pysyessä hänen kallossaan. Nauroin ääneen kuin mikäkin psykopaatti.

Näytteleminen on harvoin sitä parasta näissä elokuvissa, mutta eipä siitä valittaa voi. Henkilöhahmot ovat paperinohuita kliseitä tai jopa oikeiden ihmisten karikatyyrejä, mutta moinen on tehty tarkoituksella pilke silmäkulmassa, ja dialogi on 90-luvun kauhuhassuilua niin kuin olla pitää, kuten on aina ollut - ja toivottavasti on vastakin. Bloodlines ei ole mestariteos, mutta se on elokuva, joka tietää mitä se on, ja tekee sen huumorilla. Siksi elokuvalle on annettava arvosanaksi "hyvä".