Foamstars olikin yllätys

Foamstarsin esittelytraileri ei tehnyt vaikutusta Playstation Showcase -lähetyksessä. Peli vaikutti konstailemattomalta Splatoonin kloonilta. Ja kun mukana on live service -elementtejä, kiinnosti se vieläkin vähemmän. Kokeiltuani peliä itse olen valmis muuttamaan ennakkokäsitystäni.

Vaikka nyt Foamstarsista innoissani olenkin, se live service -touhu aiheuttaa edelleen suuresti huolta. Vaikuttaa siltä, että jos peli ei nouse menestykseksi ensimmäisen puolen vuoden aikana, on taru pian ohitse. Foamstarsin julkaisun ajankohta ei ole tiedossa, joten tulevaisuuden ennustaminen ei ole ajankohtaista.

Foamstarsin pohjalla on ajatus joukkuepohjaisesta moninpelaamisesta. Kaksi neljän pelaajan joukkuetta tekevät yhteistyötä voittaakseen vastapuolen joukkueen erilaisissa tapahtumissa ja pelimuodoissa. Testaamassani versiossa tosin ei ollut kuin yksi pelimuoto: Smash the Star.

Pelimuoto on hyvin yksinkertainen. Kyseessä on Team Deathmatch, jossa tulee päästää vastapuolen pelaajia pois päiviltä mahdollisimman paljon, ja yhdestä joukkueen pelaajasta tulee sitten se tähtipelaaja. Arvonimen saatuaan pelaaja muuttuu kestävämmäksi ja vaikeammin kaadettavaksi, mutta samalla näkyy pelikentällä muita selkeämmin. Voittoon vaaditaan, että oma joukkue kaataa vastapuolen tähtipelaajan onnistuen samalla pitämään omansa hengissä. Splatoonin malliin tärkeää ei ole vain vastustajien ammuskelu, vaan ympäristöön on niin ikään kiinnitettävä huomiota.

Smash the Star -pelimuodossa joukkueiden on maalattava kenttää oman joukkueen värisellä vaahdolla (sininen tai pinkki). Pelaajat ovat nopeampia tai iskuille alttiimpia riippuen siitä, minkä väristä vaahtoa on jalkojen alla. Tämä tietenkin muistuttaa Splatoonin maalissa uimista. Erona on, ettei voittoon vaikuta kentän maalaaminen vaan vastustajan pieksäminen. Siitä huolimatta taisteluympäristön hallinta on keskeistä osata.

Vastustajan päihittäminen ei ole niin suoraviivaista kuin voisi kuvitella. Pelaajilla on palkki, joka on täytettävä ampumalla vaahtoa. Kun palkki täyttyy, päätyy pelaaja vaahtopallon sisään. Ja sitten onkin helppoa viimeistellä työ. Oman joukkueen pelaajat voivat rikkoa vaahtopallon toverin pelastaakseen, ja näin pelaaminen painottaa joukkueen yhteistyötä. Foamstars on hyvin helppo ymmärtää, joten pelaamaan pääsee erittäin nopeasti.

Foamstarsin kolmiulotteinen ammuskelu toimii sujuvasti. Lisäksi Square Enix on luonut joukon erilaisia pelihahmoja, jotka on jaettu neljään erilaiseen kategoriaan. Aggressiivisilla on haulikko nauttien lyhyen etäisyyden kohtaamisista. Toiset erikoistuvat vaahdon roiskintaan. Kolmansilla on voimakkaita erikoiskykyjä ja niin edelleen. Jokaisella hahmolla on vieläpä omat liikkeensä, tarinansa ja kykynsä. Testaamisen aikana suosikikseni nousi Soa kahdella pistoolillaan nopeine liikkeineen.

Aluksi Foamstars vaikutti pettymykseltä, mutta toisin kävi. Näin vain pienen palan kokonaisuudesta, mutta testaamani kahdeksan pelihahmoa vaikuttivat kaikki omanlaisiltaan. Lisäksi Smash the Star on viihdyttävä pelimuoto, joten tulevaisuus ainakin vaikuttaa hyvältä. Jaksaako Foamstars pitää pelaavan kansan kiinnostuneena pitkään? Se on vielä epäselvää, mutta pelkkä Splatoonin klooni Foamstars ei ole.