Forestrike

Skeleton Crew Studion uutuuspeli Forestrike kiinnitti heti huomioni mainion retrotyylittelynsä ansiosta. Peli kuitenkin tuntuu olevan tavallista pikselipotkimista omaperäisempi tapaus, mikä vain nostaa odotuksia entisestään.

Muinaisten maiden keisari on joutunut pahan amiraalin vaikutuksen alle ja maa voi huonosti. Pelastaakseen keisarinsa ja maansa nuori taistelulajien harjoittaja Yu suuntaa kohti vaaroja apunaan vain mestareiltaan saadut opit. Vihollisia täynnä oleva tie opettaa Yulle nopeasti, että pelkät nyrkit eivät vie häntä tavoitteeseensa.

Yllättäen Forestrikessä tarina ja hahmon kehittely on aika isossa osassa. Asioita pohditaan puhekuplakeskusteluilla, jotka venähtävät liian usein pitkäveteisiksi ja mielenkiinnottomiksi jaaritteluiksi. Toimintaa huomaa kaipaavansa naputellessaan läpi mestareiden löpinöitä ja tieto/taito -valikoita. Tuntuukin siltä, että peli hieman panttaa herkullisinta osiotaan eli taistelua.

Ydinpeli muodostuu sivultapäin kuvattuun yhden ruudun mittaiseen näkymään. Pelaajan on tarkoitus kukistaa sattumanvarainen määrä erilaisia vihollisia tässä tilassa päästäkseen etenemään seuraavaan valittuun yhteenottoon, kunnes kartta lopulta päättyy alueen pomoviholliseen. Sivuttaisen liikkumisen lisäksi taisteluun käytetyt komennot on rajoitettu neljään toimintanappiin, jotka aktivoivat peruslyönnin, raskaan iskun, väistön ja tavaran käytön aseena. Matkan edetessä hahmo oppii uusia tekniikoita, mutta lisänappeja ei tule käyttöön vaan toimintoja voi vaihdella saatavilla olevista taidoista taistelumieltymysten mukaan.

Forestrike on roguelite-tyylinen peli, jonka tekotaiteellisena sivutuotteena tulee nihkeä vaikeustaso. Pelin nopeasti kasvavassa vaikeustasossa huomaa olettamuksen omasta kungfu-taituruudesta karisevan ja onkin yllättäen ottamassa turpaan harva se hetki. Tämän ongelman myötä astuukin esiin pelin koukku, mistä nimikin jo vihjailee. Hahmo hallitsee kyvyn nähdä taistelut etukäteen, mikä kääntyy pelissä niin sanotuksi harjoitustilaksi. Harjoitustila on täysin normaalitaistelua vastaava, mutta sillä eroavaisuudella, että sen voi uusia niin monesti kuin haluaa lopputuloksesta huolimatta. Tällä tavoin pelaaja voi harjoitella kyseistä tilannetta vaikka tuntikausia. Harjoitustilan voitto ei vielä takaa automaattista voittoa varsinaisessa taistelussa, mutta sentään se antaa hyvän ymmärryksen siitä, mitä on vastassa ja täten reilun mahdollisuuden selvitä. Häviäminen oikeassa taistelussa palauttaa pelaajan takaisin niin sanottuun alkupisteeseen, josta matkanteko alkaa uusiksi, mutta nyt tähän mennessä opittujen taitojen kanssa.

Voitetuista taisteluista palkitaan kolikoin, joita voi käyttää matkan varrella eteen tulevissa majataloissa erilaisiin avustuksiin ja keräilytavaroihin. Tämän lisäksi hahmo oppii uusia taitoja matkantekoon lukuisilta mestareiltaan. Hahmo voi oppia muun muassa aloittamaan taistelun yhdellä ylimääräisellä suojauspisteellä tai saamaan lisäenergiaa aseettoman vihollisen kukistamisesta aseella. Erilaisista opituista toiminnoista voi valita jonkun kullekin matkalle. Koin pelin valikkojärjestelmän turhan monimutkaiseksi ja jopa sekavaksi käyttää. En esimerkiksi täysin ymmärtänyt ideaa opittujen taitojen ostamiseen, päivittämiseen tai vaihtamiseen keskenään ja erikseen. Tuntuu, ettei peli tätä selittänyt tai ainakaan mahdollisesti tehnyt tarpeeksi selväksi kaiken muun keskustelun lomassa.

Visuaalisesti Forestrike on täyden kympin suoritus. Tunnelmallinen pikseligrafiikka välittyy lämminhenkisenä retrofiilistelynä, jonka yksityiskohdat nostavat pelimaailman eloon ja tunnelman kattoon. Useampikerroksinen parallaksitausta luo ympäristöön uskottavaa syvyyttä ja efektit, kuten savut ja sateet, tehostavat maailman orgaanista tuntua. Hahmot on tyylitelty hienosti klassisten kungfu-elokuvien mukaisesti ja animaatiot kaikkine yksityiskohtineen välittävät taisteluliikkeet tunnistettavasti ja autenttisesti pelaajan ihailtavaksi. Pienet lisäykset, kuten lähikuva hahmon silmistä taistelun alussa, kertoo tekijöiden tyylitajusta mutta myös ymmärryksestä ja rakkaudesta kungfu-elokuvia kohtaan. Tekstikeskustelujen puhuvat päät ovat yksityiskohtaisempaa, käsinpiirretyn oloista tyylittelyä, mikä istuu saumattomasti pelin ilmeeseen ja antaa uljaat sekä varsin osuvat kuvat pelin hahmoista ja näiden persoonallisuuksista. Nintendo Switch Oled pyörittelee peliä sulavasti kuin kungfu-mestari tusinaroistoja, eikä tunnelmaan uppoutuneena edes huomaa lataustaukoja.

Koska keskustelut käydään tekstein, hahmojen ääntely jää vihollisten murinoiden ja höperöiden mestareiden hihittelyihin. Ääniefektit ovat sopivan liioitellut sarjakuvamaisesti, jotta ne istuvat pelin ilmeeseen ja menoon. Tunnelmallinen, itämainen rummuttelu ja puhallinsoitinmusiikki vahvistavat mainiosti kungfuilua ja pelin letkeää seikkailua vanhan ajan itämaissa.

Forestrike jättää itsestään ristiriitaisen tunteen. Mahtava visuaalinen ilme, huikea tunnelma ja kiehtova taistelumekaniikka kompastuu tekotaiteellisen haastavaan vaikeustasoon, jaaritteleviin tekstikeskusteluihin ja epäselvään taitojen käsittelyyn. Pelin omaperäinen koukkukaan ei loppujen lopuksi ole mitään niin ihmeellistä kuin se antaa ymmärtää. Peliin sisään pääseminen vaatii aikaa ja totuttelua, mikä kieltämättä jää pituutensa takia hieman harmittamaan mutta veikeää kungfuilua ei käy kuitenkaan kieltäminen.