Fountain of Youth voisi olla parempikin

Olen ollut varsin äänekkäästi tukemassa Apple TV+ -palvelun sarjoja, mutta tehnyt sitä paljon vähemmän täyspitkissä elokuvissa. Eivät kaikki projektit huonoja ole olleet, kuten The Instigators, Wolfs ja The Gorge, mutta en eivät ole saavuttaneet sitä laatua, mitä muualla suoratoistopalvelussa on nähty. Siksi katsoin Fountain of Youthin varauksin, vaikka elokuvan palikat ovatkin sellaisia, että luvassa saattaa olla jotain erityistä.

Mitä ne rakennuspalikat sitten ovat? Ohjauksen on tehnyt tyypillisesti viihdyttävä Guy Ritchie, ja kaartia tähdittävät John Krasinski ja Natalie Portman. Lisäksi tapahtumapaikka tuo mieleen toimintaseikkailun, jollainen muistetaan Indiana Jonesista, The Mummysta ja jopa videopelisarjasta Uncharted. Fountain of Youth on merkkien mukaan mahtava huviajelu, mutta saavuttaako se ne korkeudet käytännössä?

Vastaus on kyllä ja ei. Fountain of Youth haluaa olla seikkailuelokuva, jollaista ei ole hetkeen nähty. Siinä missä Indy koetti päästä eläkkeelle, uusittu The Mummy epäonnistui ja Unchartedin uusimmissa peleissä ei tehty isoa vaikutusta, on pitkään kaivattu National Treasuren kaltaista tarinaa, joka tekee vaikutuksen. Fountain of Youth tekee paljon oikein. Siinä hypitään alueelta ja maanosasta toiselle, ja mukana on paljon mahtavia tapahtumia, on se sitten tyylikäs sveitsiläinen museo, Thaimaan markkinatori, autolla takaa-ajoa Lontoossa tai samoilua Egyptin aavikolla. Palikoiden mukaan tarjolla on viihdyttävää toiminnallista seikkailua. Päähenkilöt ovat tyylikkäitä ja nokkelia, älykkäitä sivuhahmoja, ristiriitaisia sivuhahmoja, kieroutuneita ja kieroja pahiksia ja kaiken aikaa mukana kulkee tarina, joka sekoittaa vanhoja mysteereitä, vähän venyviä historiallisia juonia ja yliluonnollistakin. Ajatuksena on, että on selvää, mikä Fountain of Youth haluaa olla, ja totta puhuakseni suurimmaksi osaksi aiheet käsitellään tehokkaasti tarjoillen vetoava maailmanlaajuinen meininki, joka täyttää aukon, josta on kärsitty jo monia vuosia. Mutta on niitä ongelmiakin.

Tarinaa ei tarvinne selittää, sillä jo elokuvan nimi kertoo, mistä on kyse. Krasinskin Luke ja Portmanin Charlotte ovat sisko ja veli, joiden suhde ottaa uudelleen virtaa heidän lentäessä ympäri maailmaa etsimässä maineikasta ja myyttistä nuoruuden lähdettä. Kadonneen aarteen löytämiseksi Luke on saanut tarpeita isänsä entiseltä tiimiltä, jossa ovat mukana Carmen Ejogon Deb ja Laz Alonson Patrick, ja rahoittajana toimii Domhnall Gleeson, joka esittää miljonääriä, joka haluaa löytää lähteen maksasyövän parantamiseksi. Tämä kaikki on kirjallisesti ilmaistuna ihan "bueno", mutta elokuva on huono nivomaan alkuvaiheen tietoja yhteen, ja välillä tuntuu siltä, tuliko ohittaneeksi puoli tuntia elokuvasta, tai että onko tässä itse asiassa jatko-osa jollekin aiemmalle tarinalle. Mahtava toiminta ja Ritchien teemalla tehty toiminta pitää mielen virkeänä kyllä, mutta moinen on hieman loukkaavaa käsikirjoittaja James Vanderbiltille, joka ei keksinyt sujuvampaa tapaa asian draamalliseksi esitykseksi.

Mutta jos pystyy sietämään tarinallista heikkoutta, on Fountain of Youth todellakin tunteisiin vetoava viihdyttävä toimintaseikkailu, jossa on paljon vetovoimaa, jännitystä ja tunnetta. Se on vain hauska kokea, mikä tällaiselle elokuvalle on se, mitä olla pitääkin nykyaikana varsinkin, kun toinen jakso vie katsojat uponneeseen Lusitaniaan ennen Eurooppaan lähtöä. Ritchie tietää, miten saada katsojat katsomaan silmäkarkilla ja kohtauksen rakentamisella, ja sama jatkuu kolmannessa jaksossa, joka vie joukon vääjäämättömästi (kuten aina seikkailuelokuvissa tuntuu olevan) Gizan pyramideille. Tällöin tarinankerronta jälleen kerran kompuroi ja kompastuu varsinkin, kun suurin osa elokuvan kestosta ei tunnu liittyvän siihen, miten loppuratkaisussa käy. En toki paljasta ratkaisua, mutta odotettu petos ei koskaan yllätä tai tee vaikutusta. Näin elokuva myös loppuu vähän huonosti, valitettavasti, mikä on muutenkin teemana Fountain of Youthissa, sillä se ei hyödynnä isoja nimiään kovinkaan hyvin, varsinkaan Stanley Tuccia ja Eiza Gonzalezia, joista jälkimmäinen ei varsinkaan loista.

Fountain of Youth olisi kaivannut vielä toisen kyvyn tarkistamaan tarinaansa ja käsikirjoitustaan hiomaan kulmia ja luomaan kokonaisuudesta suoraviivaisemman ja sujuvamman. Lisäksi erottuva ja selkeä pahis puuttuu alusta - vähän kuin natsit Indiana Jonesissa - ja näin on vaikeampi olla mukana köörin taistoissa ja siinä, miksi he ovat suuren seikkailun parissa. Elokuva ei ole täydellinen, ja siinä on ongelmansa, joskin kahden tunnin kesto on riittävä pitämään katsomassa loppuun saakka. Toivoa sopii, että tuotantoyhtiöt keskittävät lisää tarmoa tällaisiin välittömästi vetoaviin seikkailuelokuviin.