NPC-oliona eläminen on monin tavoin se unelmahomma Free Cityn asukeille. Kaikki on hyvin, kunhan vain noudattaa ennalta määrättyä turvallista rutiinia. Tämä ei kuitenkaan riitä Guy-nimiselle NPC-hahmolle, jota esittää Ryan Reynolds. Hän janoaa jatkuvasti jotain muuta. Eräänä päivänä hän rakastuu yhteen pelaajan avatar-hahmoon, ja silloin hänen kansoittamansa avoimen maailman peli muuttuu paremmaksi. Mutta tätä ei peliyhtiö Soonami suvaitse.
Free Guy on tarina, joka on kerrottu moneen kertaan ennenkin. Ideana on rikkoa rutiini, ja ottaa johto omasta elämästään. NPC-hahmon näkökulma tekee kuitenkin kokonaisuudesta omanlaisensa, ja tarina on pitkälle mietitty edustamaan juuri videopelejä ja niiden pelaajia. Free Guyssa digitaalinen maailma esitetään siten, että siinä tulevat pelikulttuurin parhaat puolet esiin. Juuri siksi Free Guy onnistuu.
Ryan Reynolds esittää pääasiassa itseään, ja näyttelijän maneerit tulevatkin hyvin esille. Hänen henkilöhahmonsa inhoaa väkivaltaa, vaikka onkin kaiken aikaa sen ympäröimä. Kun sitten Guy alkaa toimia GTA-tyylin Free Cityssa omilla ehdoillaan, hänestä tulee roolimalli monelle. Jopa Twitch-persoonat Ninja ja Pokimane näkevät taistelevassa NPC-hahmossa ainesta. Onko Guy itse asiassa pelaaja NPC:n hahmossa?
Sankarin rinnalla on Jodie Comerin hahmo, jonka hankalaksi tehtäväksi jää kertoa Guylle, ettei hän ole oikea pelihahmo. Comer onnistuu hyvin niin avatar-hahmona kuin indiepelinkehittäjänä. Elokuva välttää pahimmat kliseet keskittyen enemmän henkilöhahmoihin, ja näin tämä videopelielokuva onnistuu vetoamaan tunteisiin. Pelimaailma muuttuu aiempaa kiinnostavammaksi paikaksi tutkia heti, kun Guy löytää erikoiset silmälasit. Mukana on myös huonoja digitaalitehosteita, mutta ajoittain se on ollut tarkoituksellista. Varsinkin tarkoituksella puolitiehen mallintamisensa osalta jätetty loppupomo on hauska esimerkki tästä.
Ongelmiakin on, joista suurimpana elokuvan kesto: sitä on liikaa. Viimeinen näytös kestää liian pitkään. Pitkitettyä tunnelmaa alleviivaavat joukko huonoja vitsejä ja mukaan pakotetut sivuhahmot, kun taas Truman Show -elementti toimii hyvin. Loppujen lopuksi Free Guysta on hankala olla pitämättä, koska se alusta loppuun asti tietää, mitä oikeastaan on.
Free Guy on tehty perheystävälliseksi viihde-elokuvaksi, mutta on rakenteensa puolesta ilahduttavan klassinen, ja henkilöhahmot ovat yllättävän onnistuneita. Tässä onkin yksi kaikkien aikojen onnistuneimmista videopelielokuvista. Tarinan eteneminen on helppo arvata alusta asti, mutta silti toteutus onnistuu alati yllättämään.