Furiosa: A Mad Max Saga on jotain todella upeaa

Mad Max: Fury Road muistetaan vielä vuosikymmenten kuluttua. Olen varma siitä. George Millerin yllättävä, kovaääninen toimintaspektaakkeli oli jotain niin erityistä. Olennaista ei ollut, oliko katsoja perillä tarinasta tai luodusta maailmasta muutenkaan. Mutta miksi jatkoa tarvittiin?

Furiosa: A Mad Max Sagan jälkeen ei ole olennaista, mikä oli Furiosan osuus Fury Roadissa. Tärkeää on vain se, että Furiosa: A Mad Max Saga on kuluvan vuoden parhaita elokuvia. Luvassa on henkilöhahmovetoista draamaa, toimintaa ja hyvin kerrottua tarinaa. Ja kaikki toimii, kaiken aikaa.

Furiosa: A Mad Max Saga paneutuu juurikin Furiosaan, joka napataan pienenä tyttönä vihreältä keitaalta. Furiosa päätyy kauhean ja teatraalisen Dementuksen eli Chris Hemsworthin käsiin. Dementus haastaa Immortan Joe, Furiosasta tulee Imperator ja muutenkin asetetaan pelikenttä sellaiseksi kuin se elokuvassa Fury Road oli. Tarinallisesti elokuvia erottaa toisistaan useampi vuosikymmen, mutta elokuvan edetessä muodostuu yhtenäinen kokonaisuus. Dialogia ei juurikaan käytetä.

Anya Taylor-Joy saapuu mukaan kuvioon vasta puolessa välissä, mutta aina ruudulla ollessaan ottaa huomion itselleen täysin. Suurimman osan huomiosta vie kuitenkin Hemsworth Dementuksena, joka vaikuttaa niin täysin uskottavalta. Muutkin näyttelijät hoitavat työnsä hyvin. Tom Burke on Praetorian Jack, ja useat muutkin Fury Roadin veteraanit palaavat astialle, kuten Nathan Jonesin Rictus Erectus ja Angus Sampsonin Organic Mechanic. Jokainen henkilöhahmo tasapainoilee hienosti brutaalin ja koomisen välillä. Harmillisesti poissa on Hugh Keays-Byrne Immortan Joena, sillä näyttelijä menehtyi vuonna 2020.

Mahtava tarina ansaitsee kaksi ja puolituntisen kestonsa. Tunnelmaa korostaa Junkie XL:n upea musiikki. Katsominen on visuaalinen kokemus, olkoonkin että harmillisesti digitaalisten tehosteiden määrä on lisääntynyt. Valituksen aihe ei ole suuri, mutta muovisen ja keinotekoisen pystyy näkemään joissakin kohtauksissa.

Muuta valittamisen aihetta ei ole, sillä Furiosa: A Mad Max Saga on taas osoitus Millerin neroudesta. Toiminta on erilaista, ja aisteihin vetoavaa. Kaikki osa-alueet pistävät parastaan. Tämä elokuva muistetaan.