Gangs of Sherwood on hauskaa hyvässä seurassa

Gangs of Sherwoodissa Robin, Marian, Tuck ja Little John ovat maailmassa, joka on jonkinlainen yhdistelmä fantasiaa ja teknologiaa. Paikat ja henkilöhahmot ovat tuttuja, ja pelata voi enimmillään kolmen muun pelaajan kanssa. Ja se on suositeltavaakin.

Seikkailu tuntuu ainakin aluksi hieman halvalta. Ulkoisesti peli näyttää, toimii ja tuntuu hyvältä, mutta toisaalta hahmomallinnus on rumaa, ja huulien liikkeet eivät sovi yhteen kuullun puheen kanssa. Kun sitten toiminta Sherwoodin metsässä alkaa, on tilanne jo parempi. Ympäristötkin ovat pelin edetessä mukavan vaihtelevia. Ruudunpäivitys on sujuvaa siitä huolimatta, että koko ajan ruudulla tapahtuu. Tunnelma on yleensä hyvä, ja tuo mieleen Fablen. Olisin silti toivonut enemmän mahdollisuuksia ympäristön tutkimiseen.

Kaaos on päivän sana, ja mihin sitten mennäänkään, on kaupunki tulessa tai muuten vain tilanne niin sanotusti päällä. Robin joukkioineen rientää siis paikalle päivää pelastamaan. Jokainen erä alkaa valitsemalla oma henkilöhahmo. Se suurin ero on hyökkäystyypeissä, joten kannattaa valita omaan pelityyliin sopiva sankari. Robinilla on odotetusti jousi, ja Marianilla miekka. Tuckilla on kookas sauva pystyen herättämään kuolleitakin, ja Little John on sitten se isoin ja vahvin.

Tarjolla on lineaarisia kenttiä. Sivupolun päässä saattaa olla aarrearkku, mutta tavallisesti vain kieleke tai salainen käytävä. Suurin osa ajasta juostaan vain eteenpäin, mutta onneksi tarjolla on tarttumakoukku kiipeämistä varten. Avoimemmissa maisemissa voi hiiviskellä, ja ympäristöä käyttäen voi pahiksia pois päiviltä ottaa. Pelillisesti tarjolla ei ole suuria yllätyksiä. Maisemissa on niin ikään hieman kerättävää tavaraa, ja näin voi peliaikaansa hieman pidentää.

Taistelujen tempo on yksi parhaista puolista koko pelissä. Toiminta vaihtelee saumattomasti erilaisten hyökkäyksien kesken, on sitten kyse lähietäisyyden lyömisestä tai kaukaa ampumisesta. Erikoisempiakin iskuja on mukana. Esimerkiksi Marianilla on taito heittää tikareita, kerätä hyökkäysyhdistelmämittaria ja sitten päästää meno valloilleen.

Kun sitten taisto on ohi, suoritus arvioidaan ja palkitaan kullalla ennen eteenpäin siirtymistä. Vastassa on sitten hieman vahvempi pomovastus, jonka päihittäminen vaatii opittujen keinojen luovaa hyödyntämistä. Tehtävien välissä käydään päämajassa, joka on pieni kirkko Sherwoodin metsässä. Odotetusti kirkossa voi päivittää omia kykyjä ennen seuraavan pariin siirtymistä. Toimintaa riittää ja hyvin harvoin on tylsää.

Gangs of Sherwood on varsin yksinkertainen, mutta kavereiden kanssa yhdessä pelaaminen tekee kokemuksesta hintansa arvoisen. Peliseuran hankkiminen on helppoa sekin. On silti harmillista, ettei ristiin pelaamista eri konsolien kesken tueta.

Pelinkehittäjillä oli idea, joka sitten sovitettiin Robin Hoodin muottiin sanalla sanoen luovalla tavalla. Ulkoisesti silmäkarkki toimii ennen kaikkea ulkoilmassa verrattuna kaupunkeihin ja luoliin. On silti painotettava edelleen, että hyvässä seurassa pelaaminen on se, joka tekee kokemuksesta miellyttävän.