Gears of War: Judgment

Reeberbahnin kupeessa sijaitseva musiikkiklubi muistutti Helsingin Tavastiasta, mutta rock-sointujen sijaan salissa raikasivat Gears-joukkojen huudot ja Lancerin jylinä. Lyhyen esittelyn jälkeen pääsimmekin jo itse asiaan - eli ohjain käteen ja valmiin Gears of War: Judgmentin kimppuun.

Urakka aloitettiin yksinpelillä, johon kuuluu kaikkiaan viisi näytöstä. Pelattavaksi näistä tarjottiin kolme, jotka puolestaan jakautuivat seitsemään lukuun. Itse tarina sijoittuu aikaan ennen ensimmäistä Gears of Waria, minkä lisäksi sotaa käydään aikaisempien osien sivuhahmon Damon Bairdin johtaman Kilo-joukkueen näkökulmasta. Peli käynnistyy hämmentävissä mainingeissa, kun tiimi raahataan kesken taustalla riehuvien taisteluiden kenttäoikeuteen. Mikä kumma voisi olla niin tärkeää, että tässä tilanteessa aletaan käräjöidä? Vastausta selvitellään yksitellen jäsenten todistuksissa, joita pelaaja pääsee tietysti sitten ohjaamaan. Dialogi tuiman kenttätuomarin kanssa pyörii siten jatkuvasti pelin päällä - tai ainakin silloin, kun aseiden jylinä hetkeksi hiljentyy.

Sekä ääninäyttely että visuaalinen puoli näyttivät olevan kunnossa. Tutut äänet laukovat ylimachoja hokemiaan, Lancerit revittelevät raivoisasti ja grafiikkamoottorista on nähtävästi saatu puristettua vielä vähän lisämehuja Gears of War 3:een nähden. Ilmassa lensi jos jonkimoista roipetta, ja efektejä tuntui olevan ruudulla aiempaa enemmän.

"Enemmän ja nopeammin" vaikutti olevan muutenkin pelin mantra. Vaikka vyötärönkorkuisten suojien takana kyykkimiseen perustuva räiskintämekaniikka on yhä läsnä, niin vauhtia ja vaarallisia tilanteita on lisätty. Hahmot liikkuvat vieläkin suhteellisen hitaasti, mutta aseiden vaihdon siirtäminen pois ristiohjaimesta ja kranaattien heittämisen vaihtaminen LB-painikkeeseen tekevät touhusta selkeästi sujuvampaa ja nopeampaa. Myös vihollisia astelee vastaan moninkertainen määrä. Jokaisessa kohtaamisessa locusteja pulppusi maanraoista vähintään tuplasti enemmän kuin mihin totuttiin sarjan kolmososassa toissavuonna.

Kenttäsuunnittelu ei näyttänyt hassummalta, mutta toisaalta mitään kovin uutta tai erikoista ei kannata odottaa. Ensimmäisessä tehtävässä seikkailtiin Halvo Bayn kaupungissa locustien ensihyökkäyksen jälkeen, joten ihmisten asuinseudut ovat ainakin aluksi paremmassa ja hieman värikkäämmässä kunnossa kuin muissa Gearseissä. Kaupunkikierroksen lisäksi ensimmäisissä näytöksissä seikkailtiin hulppean kartanon, mutta myös harmaan tylsän sotilastukikohdan maisemissa.

Pelin tempoa nostavat myös muutamat uudet aseet, kuten puoliautomaattinen tarkkuuskivääri sekä kranaatinheitin. Yksinpelin suurimmat uutuudet ovat kuitenkin Declassified-lisähaasteet sekä suoritusta mittaava tähtijärjestelmä. Vapaaehtoisesti käynnistettävät haasteet lisäävät soppaan esimerkiksi vaikeampia vihollisia, aikarajoja tai vaatimuksia käyttää tietynlaisia aseita. Eräs tehtävistä edellytti kellarissa jättimäisten Serapede-tuhatjalkaisten munien tuhoamista. Missatut munat johtivat runsaampaan vihollismäärään seuraavaan kellaritilaan suunnistettaessa. Haasteet tuntuivat aluksi liian helpoilta, mutta pelin edetessä ne löivät nopeasti luun kurkkuun. Luultavasti ne toimivatkin parhaiten kaverin kanssa pelatessa tai silloin, kun haluaa muuten vain lisähaastetta tavanomaisen vaikeustason valinnan lisäksi.

Jokaisen luvun lopussa peli arvioi pelaajaa parhaimmillaan kolmella tähdellä, joiden arvometalli riippuu vaikeustasosta. Tappojen lisäksi pisteitä annetaan vaihtelevista suorituksista ja tapoista sekä erilaisten Ribbon-mainintojen suorituksista. (Maininnat ovat tosin tehtäviä tyyliin kerää 10 tappoa tietyllä aseella.) Järjestelmä ei aiheuttanut ahaa-elämystä, mutta tähtien keräämisellä on yksi tärkeä vaikutus: 40 tähtösellä saa avattua pelin päätarinan ohelle Aftermath-epilogin, joka sijoittuu pääpelistä poiketen Gears of War 3:n jälkeen. Yhteensä kampanjan ja Aftermathin pitäisi tarjota pelattavaa suurin piirtein yhtä paljon kuin kolmosessa.

Sarjalle ominaisesti myös yhteistyöpelimuotoja ja kilpailullista moninpeliä on tiedossa useiden pelimoodien muodossa. Kampanjan jälkeen testiin päätyikin vanhan Horden syrjäyttänyt Survival-pelimuoto. Horden tavoin siinä viiden pelaajan ryhmä pyrkii puolustautumaan alati kasvavia Locust-aaltoja vastaan ja samalla suojelemaan yhtä kolmesta kartalle merkitystä avainkohdasta. Jos "heinäsirkat" pääsevät kentän loppuun ja tuhoavat generaattorin, päätyy peli pelaajien tappioon. Aaltoja on Horden 50:n sijaan vain kymmenen, mutta ne ovat sitäkin ruuhkaisempia ja vaikeampia. Näin Survival-ottelut eivät veny Horden tavoin parituntisiksi, mutta ne lupaavat silti yhtä hyvin haastetta.

Parin helpon aallon jälkeen vihollisia ravasikin puolustusasemiin valtavasti ja jo Normal-vaikeustasolla porukallamme oli vaikeuksia selviytyä loppuun asti. Tiivis tiimipeli, ahkera kommunikointi ja hahmoluokkien vahvuuksien mukaan pelaaminen ovat käytännössä välttämättömyyksiä, jos Survivalista mielii voittoa. Neljä luokkaa - sotilas, insinööri, tiedustelija sekä lääkintämies - vaikuttivat mukavan erilaisilta ja toisiaan täydentäviltä. Erityisen tärkeäksi muodostui sotilas, sillä vain hän sai jaettua muille lisäammuksia. Ilman niitä kun ei ollut mitään mahdollisuuksia kellistää suurilukuisia vihollislaumoja.

Survival vaikutti tunnin pelaamisen jälkeen erittäin lupaavalta. Pettymys tuli kuitenkin kenttien määrästä. Survivalille ja tämän kilpailulliselle versiolle eli Overrunille on julkaisussa tiedossa vain neljä kenttää. Näiden lisäksi on toki vielä neljä muihin moninpelimuodoille tarkoitettua taisteluareenaa, mutta kahdeksan kentän kokonaismäärä tuntui auttamattoman köyhältä. Ladattavina lisäosina julkaistaan vuoden aikana kolme kenttää molempiin, mutta eivätpä ne tietysti ilmaisia ole.

Kilpailullista moninpeliä ei päästy ennakkotapahtumassa kokeilemaan. Sen uutuudet ovat kuitenkin jo hyvin tiedossa. Uusia pelimuotoja ovat Overrun sekä kaikki vastaan kaikki -hengen mukainen Free for All. Overrun eroaa Survivalista siinä, että toinen joukkue ottaa Locustien roolin toisen tiimin puolustaessa Gog-sotilaina. Jos kenttien ja aseiden tasapaino on kunnossa, voi Overrun hyvin osoittautua Judgmentin parhaaksi anniksi. King of the Hill -pelimuodon poisjättäminen harmittaa henkilökohtaisesti, mutta sen tilalla on kuitenkin uusi (tai siis Call of Dutystä suoraan lainattu) Domination.

Gears of War: Judgment näyttää oikein mukavalta julkaisulta isoluisen toimintapelisarjan ystäville. Tutut elementit ovat mukana, mutta uusilla mausteilla ja koristeilla varustettuna. Itse odotan peliä erityisesti yhteistyöpelimuotojen takia, sillä sekä kampanja että Survival näyttäisivät tarjoavan mukavasti pelattavaa. Pelinopeuden nousu ei haittaa näissä, mutta jää vielä nähtäväksi, kuinka se muuttaa kilpailullisempia taisteluita verkossa. Ennen lopullisen tuomion tekemistä vaadimme siis vielä vähän aikaa pelin kanssa.