Gears of War: Reloaded, Playstationilla lähes 20 vuotta myöhemmin

Aikaa on vierähtänyt lähes kaksi vuosikymmentä, kun pääsin kokeilemaan Gears of War -peliä ensimmäisen kerran. Tuolloin olin saapunut paikallisen harrastusporukan mukana viettämään LAN-tapahtumaa, johon nörttiporukkamme raahasi pelikoneensa. Joukossa oli eniten Playstation 2 -konsoleita, muutama PC, mutta myös yksi Xbox 360 ja siihen uunituore vasta julkaistu Gears of War.

Pääpelinä toimi tuolloin Socom 2: U.S. Navy Seals, mutta Gears of War sai ansaittua huomiota monelta paikalla olleelta. Kun sain kutsun tulla kokeilemaan sen kampanjaa kahden pelaajan co-op-versiona, kiinnostuin saman tien, vaikka Xboxin peliohjain erosikin hieman silloisesta sixaxis-ohjaimesta. Meno oli hurjaa heti alusta asti, sillä muistini mukaan tahkosimme tarinamoodia ultravaikealla, eli kaikkein haastavimmalla tasolla.

Näkymät olivat upeita etenkin silloin, kun rynnittiin päätä pahkaa ruudun täristessä suojapaikasta toiseen ammusten viuhuessa ympärillä, ja vastapainoksi niitettiin matalaksi kasapäin vihollisia. Meno oli jopa niin koukuttavaa, että uppouduin pelikaverin kanssa Gears of Warin maailmaan useammaksi tunniksi. Muistan vieläkin huoneen toiselta puolelta kuullut sanat, jotka kajahtivat Sonyn maahantuojalla tuolloin töissä olleen lanikaverimme suusta: "Siellä ne petturit pelaa!", ja tämä sai aikaan hieman naurua paikallaolijoissa.

Online-puolta en tuolloin kuitenkaan päässyt kokeilemaan, joten en epäröinyt, kun sain mahdollisuuden kokea sen omalla pääpelialustallani, eli Playstation 5:llä beetaviikonlopun aikana Reloaded-version parissa. Lähes 20 vuotta on pitkä aika, joten odotin jo ennakkoon näkeväni aivan toisenlaisen pelin, jossa on kuitenkin edelleen vahva entisaikojen Gears of War -leima ja tunnelma.

Lähes ylimielisenä en lukenut edes kontrolleja ollenkaan, koska ajattelin ampumapelien suurena ystävänä löytäväni kaikki toiminnot vaivattomasti ja laitoin pelihaun päälle. Jo parin ensimmäisen erän perusteella ajattelin, että miten ihmeessä pärjään muita vastaan, kun en pääse edes kunnolla ampumaan. Kuvittelin liikaa, että esimerkiksi Call of Duty- ja Battlefield-peleistä tutut opit toimisivat myös täällä, mutta vielä mitä. Tukkaan tuli oikealta ja vasemmalta, enkä saanut ketään hengiltä. Takaisin siis sorvin ääreen ja tutkimaan kontrolleja päävalikosta.

Ajattelin silti kovan oppitunnin jälkeen, että kyseessä on enemmän taktinen kuin salamannopeaa reaktiohippaa sisältävä julkaisu, ja siihen pitää vain osata sopeutua. Kontrollien oli pakko tulla selkäytimestä, strategiset kohteet piti opetella kunnolla, ja tiukoissa tilanteissa Gearsille ominaisen pikalatauksen hallitseminen pidensi elinkaarta ainakin pykälän verran. Myös tiimin tuki on tärkeää, sillä ylivoiman edessä harvemmin pärjäsi - ellet sitten tuntenut ja osannut sekä ympäristöäsi että liikkeittäsi täydellisesti.

Myös kartat tuntuivat oikein sopivilta kahdeksan pelaajan yhteenotoille, ja pelin rytmitys vaikutti toimivalta, vaikka etenkin syntypaikkojen puolet vaihtuivat useasti taisteluiden velloessa. Sitä kuitenkin ihmettelin, että enkö tosiaan saa valita aseita ja varusteita hahmolleni? Hahmovaihtoehtoja ja aseiden skinejä oli helppo selata, mutta entäpä vaikka kovat kranaatit ja erikoisaseisiin lukeutuva tarkkuuskivääri? Ummikkona turvauduin hakukoneeseen ja tajusin näiden löytyvän tietyistä strategisista pisteistä ympäri karttaa. Moinen olisi ollut kiva tietää ennen tosikoitoksia, mutta tulipahan maksettua oppirahoja reilummalla kädellä.

Ulkoisesti Gears of War: Reloaded näyttää kerrassaan upealta, eikä teknisessä toteutuksessa ole pienintäkään valittamisen aihetta. Otteluihin löytyi viikonlopun aikana helposti kanssapelaajia, ruudunpäivitys pyöri ilman ensimmäistäkään nykäystä ja serverit toimivat kuin junan vessa. Myös kontrolleja ja muita pelin sisäisiä säätöjä pystyi kiitettävästi muokkaamaan halutunlaisiksi. Ehkä olisin hieman kaivannut näkymiä myös vastapuolen näkökulmasta, sillä toisinaan kohtasin lähes epäinhimillisen tarkkaa ampumista, mutta tappokameraa ei ollut lainkaan mukana.

Kun pahimmat nyyppäkarstat oli saatu karistettua kauluksilta, aloin nauttimaan verkkopelipuolesta enemmän, kun ei tarvinnut jatkuvasti olla ottavana osapuolena. Menoa helpotti myös ristiinpeluutoiminnon ottaminen pois päältä, jolloin salamannopeat hiirikädet ja Xbox-veteraanit eivät päässeet dominoimaan.

Gears of War: Reloadedista tuli itse asiassa mieleen Playstation 3 -aikojen huikea ja hieno verkkopeli nimeltään Tom Clancy's Ghost Recon: Future Soldier. Siinä kartat olivat isompia, mutta taistelutilanteet muistuttivat jonkin verran toisiaan juuri taktisen suojautumisen ja teknologian monipuolisen hyödyntämisen muodossa. Future Soldierin tapaan Gears of War: Reloaded kolahtaa pelaajakunnan takaraivoon parhaiten juuri silloin, kun halutaan nauttia sopivalla tempolla varustetusta taistelusta, johon liittyy roima annos hermojenhallintaa ja taktisuutta. Ja sellaisena monet sen varmasti haluavatkin kokea minä mukaan lukien.