Niin sanottu Soulsborne-pelisarja osoittaa, että ihmiset pitävät haasteista. Omissa muistoissani pysyvät korkealla Hotline Miami ja ensimmäinen Ghostrunner, sillä tarjolla oli nopeatempoista toimintaa. Pelit saavuttivat paljon, vaikka kestoa ei liiaksi ollutkaan.
Ghostrunner 2 ei keksi pyörää uudelleen, vaan tekee lisäyksiä jo toimivaan kaavaan. Päähenkilönä on Jack suojelemassa Dharma Toweria Architectin kuoleman jälkeen. Nyt nousee kuitenkin uusi uhka nimeltä Asura. Tarinaan on panostettu tällä kertaa paljon enemmän. Tehtävän jälkeen palataan keskuspaikkaan tekemään päivityksiä ja keskustellaan muiden climbereiden kanssa. Kaikkia uusi lähestymistapa ei miellytä, sillä se tarjoaa hiljaisia hetkiä toiminnan välissä. Toisaalta nyt on aiempaa paremmat mahdollisuudet oppia tuntemaan henkilöhahmoja ja pelin maailmaa yleensä. Ghostrunner 2 on kuitenkin edeltäjänsä tavoin lyhyt peli, joten hirveästi ei ole aikaa sitten kuitenkaan paneutua erilaisiin henkilöhahmoihin.
Ghostrunner 2 vertautuu parhaiten toimintaelokuvaan, jossa on paukkuvaa toimintaa ja nopeaa liikettä. Pelaaja kuolee kerta toisensa jälkeen ilman, että moinen tuntuu ärsyttävältä. Pelattavuuden rakenne on hyvin samanlainen kuin edeltäjässä. Ensin juostaan parkourin hengessä lineaarista osiota, ja sitten avoimemmalla alueella kohdataan joko luoti tai nuija. Avoimemmilla alueilla saa liikkua enemmän itse valitulla tavalla. Jos siis ensimmäinen Ghostrunner miellytti, on jatko-osakin mieleen. Torjuminen ja "pärryttäminen" eivät ehkä kuulosta isoilta jutuilta, mutta käytännössä ne sitä ovat. Pomovastukset ovat aiempaa parempia ottaen innoitusta niin sanotuista Soulslike-peleistä. Hiljakseen pomon isoa terveyspalkkia pienennetään, joskin pelaaja itse kuolee yhdestä osumasta. Onneksi pomotaiston tiimellyksessä on välitallennuspisteitä.
Valitettavasti mukana on huonojakin uudistuksia. Pyörä esimerkiksi on pettymys. Raiteilla ohjaaminen on hauskaa, mutta avoimessa maastossa paikasta toiseen kulkeminen on ärsyttävää. Pelaamisen rytmi häiriintyy väärällä tavalla. Pyörän ohjaus on sitä paitsi ajoittain kankeaa. Pelikokemusta tämä ei onneksi pilaa.
Ghostrunner 2 rohkaisee monin tavoin uudelle kierrokselle. Kerättävää tavaraa on, samoin kuin saavutuksia avattavaksi. Ylimääräisiä haasteita on ripoteltu maastoon, ja mukana on minipeli Roguerunner.exe, joka testaa pelaajan taitoja. Grafiikka ja soundtrack ovat loistavia.
Alkuperäinen Ghostrunner oli lähtökohdaltaan yksinkertainen. Jatko-osa kulkee samoilla jäljillä itsevarmemmin esitellen uusia henkilöhahmoja ja parantaen tuttua kaavaa. Kaikki ei ole täydellistä Ghostrunner 2:ssa, mutta kyseessä on silti selvä päivitys edeltäjään verrattuna.