
Ensimmäinen God of War oli hurja yllätyshitti Playstation 2:lla. Peliä ei kummemmin hehkutettu etukäteen, mikä oli varmaankin viisas valinta. Paperilla God of War nimittäin kuulostaa tavanomaiselta: Myyttiseen Kreikkaan sijoitettu toimintapeli, jossa Olympuksen jumalten käsikassara, spartalainen sotapäällikkö Kratos, taistelee taruista tuttuja hirviöitä vastaan. God of War oli malliesimerkki siitä, että tinkimättömällä toteutuksella kuluneistakin aineksista syntyy huippupeli. Parhaiten God of War muistetaan välittömyydestään, jonka ansiosta kokematonkin pelaaja saattoi ensi sekunneista lähtien silputa ylivoimaisia vihollisryhmiä raa'alla tehokkuudella. Peli oli myös kaikin puolin valmis, erittäin näyttävä ja liki virheetön, joten toimivaa kaavaa ei tarvinnut muuttaa God of War 2:ssa. Mutta miten Kratoksen sananmukaisesti eeppiset seikkailut mahtuvat PSP-käsikonsolin ruudulle?
Chains of Olympus sijoittuu aikajanalle ennen ensimmäistä God of Waria. Chains of Olympuksessa kerrotaan, kuinka Kratoksen taival jumalten palkkasotilaana alkoi. Tällä kertaa julma tilinteko saa alkusysäyksensä auringon syöksyessä taivaalta. Unen jumala Morpheus käyttää pimeyttä hyväkseen ja vaivuttaa Olympuksen jumalat uneen. Kaikki edellispelien tunnusmerkit ovat tallella. Ympäristöt vaihtelevat sodan runtelemista kaupungeista massiivisiin temppeleihin ja synkkiin luoliin. Viholliset vaihtelevat asiaankuuluvasti luurankosotureista jättikokoisiin kyklooppeihin ja muihin taruolentoihin.
Taistelupainotteisuudestaan huolimatta God of War toimii käsikonsolin suppeilla ohjaimilla erinomaisesti. Jo ensimmäinen God of War hylkäsi kuvakulman käsin kääntelyn hankalana ja tarpeettomana. Automaattisesti Kratosta ja tapahtumia seuraava kamera toimii hienosti ja tekee näkymistä tavanomaista dramaattisempia. Taistelumekaniikka ei ole muuttunut yhtään enempää. Kratos sivaltelee ketjumiekoillaan vimmaisia hyökkäyssarjoja helppoja näppäinyhdistelmiä naputtelemalla. Pelkällä rämpytyksellä pärjää pitkälle.
Taitavat pelaajat voivat hyödyntää vaikeampia liikkeitä, kuten vasta- ja väistöhyökkäyksiä. Hyökkäys- ja asevalikoimaa kasvatetaan tasaisesti seikkailun edetessä, joten jokaista tekniikkaa ehtii harjoitella yksitellen. Pelin lopussa liki jokainen PSP:n napeista on käytössä monina yhdistelminä, mutta paremmin ohjausta tuskin olisi voinut toteuttaa. Ainoastaan nopeita oikeiden nappien painalluksia tai analogiohjaimen pyöräytyksiä vaativat vihollisten lopetusliikkeet ovat jonkin verran ärsyttäviä, mutta ne ovat pakollisia vain pomotaisteluissa.
Pelin ainoa vaihtoehtoinen pääase, Zeuksen hanska, ansaitsee erikoismaininnan. Ylisuurella teräsrukkasella turpaan mäiskivä Kratos on valloittava ilmestys, etenkin kun ase on pelimekaanisesti hyvä ja riittävän erilainen ketjumiekkoihin verrattuna. Aiemmissa God of Wareissa aseita on ollut enemmän, ja ehkä juuri siksi ne jäivät sivuosaan.
Chains of Olympus on parhaimmillaan samoissa asioissa kuin sarjan aiemmat pelit. Tiukka toiminta ja taistelu, röhönauruja irrottava väkivalta ja ronski äijäily yksinkertaisesti toimivat. Graafisesti Chains of Olympus on selvästi Playstation 2:n God of Wareja yksinkertaisempi, mutta se ei häiritse kun korkeintaan sitten, jos (tekisi mieli sanoa kun) peli käännetään Playstation 2:lle. Ulkoasun yksinkertaisuuskin rajoittuu ympäristöihin ja efekteihin, hahmoanimaation kaltaiset pääasiat ovat totutun erinomaisia. Pienellä ruudulla hahmot näyttävät pieniltä, ja muurahaistauti verottaa jonkin verran jopa Kratoksen uskottavuutta, mutta tähänkin vaivaan löytyy vastalääke God of Warin peruskaavasta. Pomo- ja rivivihollisten mestausliikkeet näytetään kursailemattomasti lähikuvana.
Jollain tavalla Chains of Olympuksen tehnyt käsikonsoliveteraani Ready at Dawn -studio on onnistunut tekemään pelistä vielä hitusen hauskemman kuin isoveljistään. Pelikokemuksen jalostumisen syytä on vaikea määrittää, mutta kyse lienee huolellisesta särmien hiomisesta. Tai siitä, että Chains of Olympuksessa kokonainen God of War -elämys on puristettu napakkaan, 4-6 tunnin pakettiin. Leikkaaminen ja lyhentäminen tekevät hyvää pelille siinä missä elokuvallekin. Jälleenpeluuarvoa lisää läpipeluun jälkeen avautuvat haastetehtävät.